Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne sitte vaan kirjottelemaan... Tarinoilla ei ole mitään maksimipituutta. Toivoisimme kuitenkin, että tarinoita EI kirjoitettaisi parin virkkeen pätkissä ;) Eli vähintäänkin viisi riviä tekstiä.

Tarinoissa voit siis käyttää muiden ropettajien kissoja, tai keksiä itse sivuhahmoja, joita EI tarvitse luoda (luominen alkaa olla kannattavaa jos kissa esiintyy useammassa tarinassa moneen kertaan). Jos käytät muiden kissoja älä satuta tai tapa niitä kysymättä kissan ropettajalta! Niin ja lisäksi tutustu ensin kissaan ettei käy niin, että tarinassasi kissa on hullu tappaja vaikka se olisi oikeasti ystävällinen!

Kirjoitus muodolla ei ole väliä, eli voit kirjoittaa minä-muodossa tai kertojalla. Kun aloitat tarinasi kirjoittamisen, laita nimi kohtaan ensin oman kissasi nimi ja sitten klaanisi nimi... ;3 (Tämä helpottaa huomattavasti meidän yp:iden työtä!)

 

Vuodenaika: Hyvin aikainen hiirenkorva. Eli lunta vielä kaikkialla, mutta se alkaa pikkuhiljaa sulamaan pois ja sää lämpenee.

 

Ropetukset tänne

 

Ajankohtaista:

(Auttaa sinua, roppettajaa pysymään ajantasalla tapahtuvista asioista, myös tarinoissasi.)

Seuraava kokoontuminen 26.03. - 02.04.2018

Seuraava parantajien kokoontuminen 07.04. - 10.04.2018

Riistaa on hiukan vähemmän mitä yleensä, mutta klaaneilla on muuten kaikki hyvin. Sairauksia ei ole liikkeellä. Klaanien välit pysyvät hyvinä. Myös monia erakko -ja kotikissoja ollaan nähty enemmän mitä tavallisesti.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

23.05.2018 18:50
Kultakuiske näytti kuuntelevan hyvinkin tarkasti hänen selityksiään, ilmeestä vain ei saanut selvää. Kun Tummatassu oli saanut selityksensä ilmoille, naaraan kasvoille nousi huvittunut hymy.
"Pyydän anteeksi, että keskeytin teidät ja teidän hetkenne", tuo naukaisi ja huiskautti häntäänsä, yhä se huvittuneisuus kasvoillaan.
Kehräys pääsi hänen emonsa suusta, tuon tarkkaillessa heitä kahta.
*Mikä meidän hetki?!* Tummatassun mieli teki huutaa ajatuksensa äänen.
Hän nielaisi hermostuneena ja hieman kiusaantuneenakin.
Kultakuiske sanoi kaipaavansa raikasta ilmaa ja siksi oli lähtenyt kävelylle. Olisi hänkin lähtenyt kävelylle, jos olisi joutunut olemaan tunkkaisessa pentutarhassa monta kuuta.
"Tummatassu, minulla olisi sinulle asiaa. Tulisitko illalla juttelemaan kanssani?" kuningatar kysyi ja teki jo lähtöään.
Tummatassu kallisti päätään, mistäköhän emo halusi puhua hänen kanssaan?
Hän vilkaisi Sädetassua, joka kohautti hänelle olkiaan pienen hymyn pysyessä naaraan kasvoilla.
Hän käänsi katseensa vielä emoonsa, joka oli kääntynyt häneen päin. Kultakuise vinkkasi hänelle toista silmäänsä mikä sai Tummatassun täysin hämille.
Mitään sanomatta emo sitten vihdoin lähti jättäen heidät kahdestaan taas.
"Mitäköhän hän aikoo sanoa minulle illalla?" Tummatassu mutisi ääneen ja päästi huokaisun.
Hän käänsi katsettaan Sädetassuun, joka katseli jonnekkin kauas.
"En osaa sanoa. Ehkä se on jotakin tärkeää?" Sädetassu naukui kysyvään tapaan.
"Kaipa sitten niin", hän naukaisi ja istahti paremmin naaraan vierelle.
Heidät hännät koskettivat toisiaan ja molemmat hieman värähtivät ja ottivat väliä.
"Anteeksi!" Tummatassu kerkesi sanahtaa nopeasti naaraan reaktion takia.
Toinen vain pudisteli päätään ja vältti katsekontaktia.
"Pi-pitäisikö meidän palata leiriin vai mitä ajattelisit?"
"Joo sopii", Sädetassu naukaisi ja nousi nopealla liikkeellä tassuilleen.
Hän käveli tuon ohi ja kosketti tällä kertaa tahallaan oppilasta kylkeen. Sädetassu käänsi katseensa häneen kurtistaen hieman kulmiaan söpösti. *Söpösti?* Tummatassu ravisti päätään pienen punan hiipiessä hänen tummille kasvoilleen.
Hän hymyili naaraalle ujosti ja loikki sitten eteenpäin.
He olivat vain ystäviä, mutta... Ei se ollut niin helppoa, kuin sanottu. Hän halusi olla tuon kyseisen kauniin naaraan ystävä, mutta hän halusi jotakin hieman enemmänkin...
Tummatassu ravisti uudestaan päätään. Hän ei edes tiennyt mitä mieltä tästä koko asiasta piti edes olla. Hän itse hämmentyi omista ajatuksistaan ja tunteista mitä syntyi Sädetassun kanssa.
Sädetassu kiri hänen vierelle ja hiljaisuudessa he kulkivat leiriä kohti.
Tähän aikaan vuodesta oli ihanaa. Kaikki lumi alkoi sulaa, mutta se kimmelsi kauniina auringon hentoisissa säteissä. Sää oli alkanut lämmetä ja kaikki riistaeläimet olivat alkaneet jo palailla. Metsä oli erittäin eloisa.
He saapuivat leiriin ja hän sujahti ensin piikkihernetunnelin läpi aukiolle.
Emoa ei näkynyt missään, aukiolla vain seisoskeli Hunjavirta ja Tuiskuloikka, jotka näyttivät keskustelevan jostakin.
Tummatassu vain kohautti olkiaan ja vilkaisi Sädetassua vierellään:
"Minä menen kysymään mitä asiaa Kultakuiskeella oli. Tulen sitten takaisin, okei?"
"Joo toki se on okei!" Sädetassu naurahti ja läpsäisi häntä korvalle.
Naaraan käytös sai hänen kasvoilleen typerän virneen.
Sydän hypähdellen hän lähti kohti pentutarhaa. Siellä hän uskoi emon olevan.
"Kultakuiske? Sinulla oli asiaa, tulin jo nyt", hän naukaisi pesän suuaukolta.

//Jezkebel? Anteeks ku tulee vasta nyt jatkoa '○.○ Ja ei varmaan haittaa jos Puroklaaniin keksin yhen uuden soturin Tuiskuloikan? :3

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

18.05.2018 16:54
Heräsin pökertyneenä korvia riipivän rapinaan.
”Menen keräämään yrttejä”, huikkasin Tammiturkille ja lähdin ulos. Aamupartio oli jo lähtenyt. Suuntasin kohti piikkihernetunnelia. Minun oli päästävä ajattelemaan. Mitä se rapina oikein oli? Tammiturkki ei ainakaan rapistellut. Oliko leiriin tunkeutunut joku? Yhtäkkiä huomasin maassa siankärsämöä. Tulin tänne keräämään yrttejä, muistutin itselleni ja keräsin maasta siankärsämön. Pitäisi löytää kissanminttua, nyt kun sitä on. Lehtikadon aikaan tarvitsemme sitä paljon. Ilman sitä kissat kuolevat viheryskään. Katselin ympärilleni.
”Tuolla!” minun oli pakko huudahtaa. Lähdin hakemaan kissanminttua. Nyt palaan leiriin, ajattelin kissanminttu ja siankärsämö suussani. Minulla on vielä paljon opittavaa, ajattelin leirin suulla. Kävelin leirissä suoraan parantajan pesään yrttien kanssa. Laitoin ne niille tarkoitettuihin paikkoihin.
”Hei Tammiturkki, toin kissanminttua ja siankärsämöä!” huusin kun sain yrtit laitettua.

Nimi: Kultakuiske ~ Puroklaani

11.05.2018 11:01
Kultakuiske kuunteli poikansa soperrusta ilmeettömänä, mutta tuon lopetettua kuningatar päästi pienen virneen huulilleen. Tummatassu ja Sädetassu näyttivät niin vaivaantuneilta naaraan tuloon, että heillä oli varmastikin jäänyt jotakin hyvin henkilökohtaista kesken. Tai niin harmaaruskea kissa ajatteli.
*Tummatassu ja Sädetassu varmasti pitävät toisistaan! Voi poikaani, hänestä saa olla kyllä ylpeä, kun noin nätin oppilaan on saanut hurmattua. Ehkä jätän heidät nyt kaksin tänne ja jatkan matkaani*, meripihkasilmä ajatteli, tietenkin keksien kaiken itse päästään.
"Pyydän anteeksi, että keskeytin teidät ja teidän hetkenne", Kultakuiske naukui kaksikolle ja heilautti häntäänsä huvittuneena. Hän silmäili molempia oppilaita pitkään ja päästi lyhyehkön kehräyksen suustaan. He sopivat niin hyvin toisilleen! Kuningatar kuitenkin havahtui omasta haavemaailmastaan kollin kysyessä emoltaan kysymyksen liittyen Puroklaanin leiriin jääneisiin Kotkapentuun, Kuplapentuun ja Räntäpentuun.
"Päätin lähteä pienelle kävelylle, kyllä me kuningattaretkin tarvitsemme joskus omaa aikaa", naaras vastasi lempeästi. Harmaaruskea kissa loi naarasoppilaaseen lämpimän katseen, ennen kuin nousi ylös ja pudisteli hiukan turkkiaan.
"Tummatassu, minulla olisi sinulle asiaa. Tulisitko illalla juttelemaan kanssani?" meripihkasilmä kysyi harmaalaikukkaalta kissalta ja alkoi tekemään lähtöä. Eihän hän nyt haluaisi häiritä nuorta paria! Kuitenkin Kultakuiske kääntyi vielä katsomaan Tummatassua ja iski pojalleen silmää, kadoten tämän jälkeen samaan pusikkoon mistä olikin tullut.

//Kirjoitinpas nyt lyhyen tarinan! Toivottavasti Tikru saat edes jonkinäköistä sisältöä tästä omaan tarinaasi! "^.^

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

10.05.2018 07:41
Menin takaisin sammalvuoteelleni. Minua ei kuitenkaan nukuttanut. Ajattelin kaikkia sotureita ja oppilaita. Ovatko he onnellisia? Tuleeko minusta onnellinen parantajana ilman kumppania ja pentuja? Onko kohtaloni olla parantaja? On niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. ”Haluaisin tavata Tähtiklaanin”, mutisin väsyneenä. En vain saa unta. ”Jos en nukahda, en voi nähdä Tähtiklaania!” sanoin turhautuneena ja vaivuin viimein uneen.

Vastaus:

Pieni oppilas ja niin suuria kysymyksiä... Saat 3kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.05.2018 13:14
//Anteeksi liian lyhyt tarina

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.05.2018 13:13
Yhtäkkiä muistin että olikin yö. Kiirehdin Tammiturkin vuoteelle. ”Anteeksi. Anteeksi että herätin sinut yöllä”, sanoin hiljaa Tammiturkille.

//Jatkoinkin itse

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.05.2018 13:07
Katselin parantajan pesää ymmyrkäisenä. Tammiturkki on ollut minulle mukava vähäisen oppilasaikani ajan. Katselin yrttejä ja mietin kuinka oppisin muistamaan ne kaikki ja parantamaan sairauksia. ”En opi ikinä!” huudahdin kovaan ääneen.

//Jatkoa?

Vastaus:

Yhteensä saat tarinoista 2 kp:ta. Tarinoiden on kuitenkin tulevaisuudessa oltava vähintään sen viisi riviä pitkiä, mutta annan tämän nyt mennä tämän kerran.

- Jezkebel

Nimi: Tikru

26.04.2018 08:57
//Ja tohon et jatkaisitko Meikäläinen? :)

Nimi: Syreenikukka - Kuutamoklaani

26.04.2018 08:56
He seisoivat Tiikerisydämen kanssa piikkihernetunnelilla ja ajattelivat juuri lähteä metsään saalistamaan mitä juuri äsken Tiikerisydän oli ehdottanut. Kaiken pilasi Oksakatse joka änkeytyi heidän seuraansa.
"Hei, Syreenikukka ja Tiikerisydän", kolli tervehti ja pieni häivähdys inhaa kuului hänen nimen kohdalla.
Syreenikukka mumisi heipat veljelleen, kun taas hänen ystävänsä tervehti oikein iloisin mielin.
Ei kai Tiikerisydän nähnyt mitään hieman liikaa Oksakatseessa?
"Olette näköjään lähdössä metsästämään", kolli päätteli. "Saanko tulla mukaan?"
"Et me pärjäämme oikein loistavasti kahdestaan!" hänb ilmoitti napakasti ja mulkaisi kollia ruskeaoransseilla silmillään, johon kolli vastasi yhtä töykeästi.
Sitten hän käänsi katseensa Tiikerisydämeen joka näytti pohtivanm asiaa todellakin. Niin mietteliäältä ja hieman kärsivältä tuo ruskea raidallinen naaras näytti.
"Mikä ettei, lisävoimat ovat aina tarpeen."
Syreenikukka simposi hämmentyneen katseensa ystäväänsä joka vastasi hieman nolostuneena lapojaan kohauttaen. Hän käänsi katseensa hitaasti veljeensä joka virnisti hänelle omahyväisesti.
"Tota, minne mennään?" Tiikerisydän kysyi ja näytti heti katuvalta.
"Varmaan metsään!" Syreenikukka tuhahti ärsyyntyneenä ja lampsi ulos leiristä piikkihernetunnelin kautta.
Hän kuuli pienen huokaisun takanaan ja sitten askeleita, kyllä kaksikko ainakin seurasi häntä.
Puiden oksista tipahtehteli lehtiä maahan sekä mustanj soturin niskaan ja turkkiin, joka aiheutti sen, että hän pudisteli turkkiaan miltein joka sekuntti.
Häntä ärsytti, puistatti se, että Tiikerisydän oli päästänyt Oksakatseen heidän mukaansa, vaikka naaras tiesi kuinka paljon hän vihasi veljiään. Hän oli myös itselleen vihainen., että oli mennyt tiuskaisemaan Tiikerisydämelle, ei se tuntunut kivalle...
Hän kulki partion etunenässä ja kulkikin niin kovalla vauhdilla ettei Tiikerisydän häntä kiinni saanut. Oli naaras monestikkin yrittänyt tulla juttelemaan tai hänen vierelleen, mutta hän oli torjunut jokaisen yrityksen.

Vastaus:

Tarinasta tulee 12 kokkaretta.

- Jezkebel

Nimi: Tiikerisydän/-tassu, Kuutamoklaani

24.04.2018 15:40
Oli jo ilta, kun Tiikeritassu viimein havahtui horroksestaan. Viimeisen tunnin hän oli vain nukkunut, kuvitellut, että oli jo tarpeeksi myöhäistä. Mutta kun hän viimein heräsi, vaistosi naaras, kuinka muut olivat edelleen hereillä. Hän nousi ylös ja tassutti oppilaiden pesän oviaukolle. Illan pimeydessä hän räpytteli silmiään nähdäkseen tarkemmin, ja erotti pian kaksi etäistä hahmoa.
Hän haistoi ilmaa.
Syreenikukka ja Pilvipyrstö. Hän erotti heidät kauempana, ja ajatteli vain jättää heidät rauhaan, kunnes Syreenikukka huomasi hänet.
Soturin olemus oli jotenkin kankea, aivankuin häntä olisi loukattu, tai aivankuin hän halusi yhtäaikaa olla kollin vieressä ja lähteä lipettiin. Tiikeritassu ei erottanut, kumpi vaihtoehdoista, vai jokin muu, oli päällimmäisenä hänen ystävänsä mielelä, mutta kaksin Pilvipyrstön kanssa hän ei tainnut haluta olla.
"Tiikeritassu! Missä viivyit", naaras naukaisi kaukaa. Nimeltämainittu rypisti otsaansa ja asteli lähemmäs aavistuksen epäileväisenä. pilvipyrstö huomasi hänet ja soi lämpimän hymynsä, johon Tiikeritassu ei osannut luottaa.
"Kas, hei, Tiikeritassu", hän painotti nimen päätettä alentavasti, mutta antoi ymmärtää, että oli edelleen se ritari uljain ja ystävällisin.
"Olin lepäämässä. Mitäs teette?"
"Hei, te kaksi!" kuului huuto. Kaikki kolme kääntyivät katsomaan, ja näkivät kolme kissaa, Oksakatseen, Piikkiraidan ja Sammalpuron. Piikkiraita tuijotti Tiikeritassua silmiin nyrpeästi.
"Pentu ja vanhus pois, me tulemme vartioon", hänen veljensä, ja täten myös Syreenikukan veli Oksakatse naukaisi, mikäli mahdollista, vielä nyrpeämmin.
Tiikeritassu kohotti ryhtiään, pörrötti turkkinsa ja mulkoili viimeksimainittua pistävänilkeällä katseellaan.
"Jahas, jahas, kauhukaksikko-"
"Tiikeritassu!" Kotkakanjoni ärähti yllättyneenä pentunsa käytöksestä.
"Mene omaan pesääsi. Olet aiheuttanut jo ihan liikaa harmia viime aikoina, ole nyt jo viimeinkin aikuinen!"
Oppilas kihisi kiukusta, mutta päätti lopulta totella. Hän marssi häntä pystyssä pesäänsä, ja mulkaisi ilkeästi virnistelevää kollikaksikkoa murhaavasti.


Kului pari päivää, ja klaanilaiset alkoivat unohtaa koko Tiikeritassun, ja luottamus häneen palautui raivokohtauksen jäljiltä.
Oksatassulle tai tämän veljelle hän ei puhunut, paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta Piikkiraita tuntui olevan huomattavasti ystävällisempi, miltei katuvainen, ja jutteli oppilaalle silloin tällöin melko yksipuolisesti.
Heidän katseensa tuntuivat kohtaavan huolettavan usein, mutta Tiikeritassu päätti sen johtuvan siitä, että naarasta vieläkin ärsytti kollin taannoinen käytös.

Viimein koitti SE.
Päällikkö huusi klaanin koolle; oli Tiikeritassun seremonia.
"On aika nimittää kaksi uutta soturia klaaniin!"
"Minä, Varistähti, Kuutamoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi."
Tiikeritassu jähmettyi aloilleen ja tuijotti päällikön silmiin. Minusta tulee soturi, hän rallatti mielessään. Vihdoin ja viimein!
"Kuiskaustassu sekä Tiikeritassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkenne uhalla?" kolli kysyi maagisen tenhoavalla äänellään meiltä. Tiikeritassu vilkaisi veljeään totisena.
"Lupaan", he sanoivat yhtä aikaa.
"Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Tiikeritassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan nimellä Tiikerisydän, ja Kuiskaustassu, tästä lähtien sinut tunnetaan nimellä Kuiskauspyyntö. Tähtiklaani kunnioittaa nopeaa älyänne, taistelutaitojanne sekä nopeuttanne, ja hyväksymme teidät Kuutamoklaanin täysiksi sotureiksi!"
Klaanissa alkoi meteli, kun heidän nimeään huudettiin. Tiikerisydän kuuli eritoten kahden äänen huutavan hänen uutta nimeään: Syreenikukan... sekä Piikkiraidan.


Seuraavana päivänä Tiikerisydän ehdotti ainoalle kaverilleen metsästysretkeä. Syreenikukka suostui ilomielin, mutta heidän kipittäessään ulos leiristä myös Piikkiraita tuppautui heidän luokseen.
"Hei, Syreenikukka ja Tiikeritassu", kolli tervehti, mutta jätti siskonsa aavistuksen vähemmälle huomiolle... ehkä Tiikerisydämen omassa maailmassa, tai oikeasti.
"Mitä sinä täällä teet?" Syreenikukka tuhahti kyllästyneenä, mutta toinen naaras vain hymyili pienesti.
"Hei."
"Olette näköjään lähdössä metsästämään", kolli päätteli. "Saanko tulla mukaan?"
Syreenikukka ilmoitti vastaväitteensä monin sanankääntein, ja pieni osa Tiikerisydämestäkin tahtoi kieltäytyä. Mutta se olisi voinut loukata kollia... eipä sillä, että se haittaisi.
Tiikerisydän pallotteli kahta vaihtoehtoa, mutta päätti lopulta vastata samoin kuin Syreenikukka: kieltäytyä. Tämä olisi heidän kahden reissunsa.
"Mikä ettei, lisävoimat ovat aina tarpeen."
Mikä ihme hänen oli? Tai ehkei mikään, hän halusi vain antaa kollille mahdollisuuden pyytää anteeksi.., varmaan.

Syreenikukka sätti häntä hiljaa pariin kertaan, ja Tiikerisydäntä alkoi vähitellen kaduttaa.
"Tota, minne mennään?" hän kysyi.


//Tikru?

Vastaus:

Tiikerisydän ja Kuiskauspyyntö!! Ja onkohan mahdollista, että Piikkiraidalla on jonkinäköistä ihastusta Tiikerisydämeen? ;) Saat 53 kp:ta!

- Jezkebel

Nimi: Syreenikukka - Kuutamoklaani

20.04.2018 19:43
Hän katsoi toisen kullanruskeaa turkkia mitä koristeli tummemmat ruskeat raidat, ne itseasiassa sopivat naaraalle ja kaiken kruunasi määrätietoiset meripihkaiset silmät.

"Onnea Syreenikukka! Olet soturi" Tiikeritassu onnitteli ja katsoi häntä suoraan, syvälle silmiin.

"Jep ja kohta sinustakin tulee!" Syreenikukka naukaisi reippaasti ja heitti toiselle hymyn, mitä ei muille niin helposti näyttänytkään.

"No joo, mutta joudun vielä odottamaan todella kauan!" naaras oppilas naukaisi tyytymättömänä ja pyöräytti silmiään.

"Ai niin en muistanutkaan, että sinusta tulee silloin vasta soturi, kun minusta tulee klaanivanhin!" hän heitti sarkastisesti virnuillen mihin toinen vain vastasi näyttäen kieltään hänelle.


Aurinko oli jo laskemassa, kun Syreenikukka istuskeli aukiolla ja katseli auringonlaskua. Hän oli istunut siinä jo aikansa ja varmasti kohta jo joku tulisi häätämään hänet pois siitä, koska hänen vartioimisensa "ihanien" veljiensä kanssa alkaisi.

Naaraan valtasi kylmä, ontto tunne mikä vain sai hänet surulliseksi nimittäin se kysymys mitä hän jankkasi päässään oli se, että miksi Pilvipyrstö ei ollut tullut onnittelemaan häntä?

No ei hänkään olisio tullut itsekkään onnittelemaan itseään, koska se miten hän oli käyttäytynyt ja puhunut Pilvipyrstölle... Se oli varmasti juuri se syy miksi kolli soturi ei ollut tullut onnittelemaan häntä, vaikka toinen tiesi, että juuri tämä kyseinen päivä oli mahdottoman tärkeä hänelle.

"Öh hei...?"

Syreenikukka heräsi transsistaan hieman säpsähtäen ja vilkaisi sivulleen missä juuri istui tuo kyseinen kolli.

Kellanpunainen tuuhea turkkinen kolli tarkkaili häntä kiinnostuneesti, mutta samalla kysyvänä.

"Ööäh hei!" hän huudahti ja punasti sitten hieman.

Mikä hänellä kissa vieköön oli?!

"Minun piti tulla onnittelemaan sinua, mutten kerennyt, koska lähdit niin nopeasti pois paikalta", Pilvipyrstö ilmoitti omaan viileään tapaansa.

Se miten kolli puhui oli ihailtavaa, rauhallisuus ja samanlainen ystävällisyys kajahteli kollin puheessa.

"Ai?" hän naukaisi ja alkoi saada takaisin sitä samaa kylmyyttä mikä oli ollut koko ajan mukana, mutta lähtenyt hetkeksi pois, ja nyt se taas tuli takaisin...

Miten muka Pilvipyrstö ei ollut huomannut häntä jos hän oli istunut siinä samassa paikassa jo todella kauan?

//Joo sori taas tällänen "pikku" tauko, mut nyt jatkoin taas Syreenillä :) Nuoren naaraan elämä on aika ristiriitaista 8) Mutta Meikäläinen jatkaisitko?

Vastaus:

Mukavaa saada taas tarinaa Syreeniltä! :3 Annan tarinasta 12 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Meikäläinen

16.03.2018 16:50
Kun Tiikeritassu aamulla heräsi, ensimmäiseksi hänet valtasi ikävystyminen. Tänään Syreenitassu pääsisi soturiksi, ja Tiikeritassun pitäisi yksinään olla ja elää. *No, kyllä minä pian olen soturi!* Kai pitäisi iloita toisen puolesta.
Niinpä hän väänsi kasvoilleen jonkinlaisen hymyn, ja marssi ulos tyhjästä pesästä.
Aurinko häikäisi hänet, ja naaras tunsi sen lämmön turkillaan. Kevätkö oli tullut?
Vilkaistessaan ympärilleen oppilas päätteli Syreenitassun jo lähteneen. Hän lähti tuoresaaliskasalle. Se oli melko suppea, kaikki, tai lähes kaikki olivat ilmeisesti syöneet.
Jäljellejääneistä eläimistä naaras valitsi pienehkön linnun. Nähtyään Vasanloikan, hän tepsutti mestarinsa luo syömään.
Käytyään istumaan hän kysyi:
"Mitä tänään tehdään?"
Naarassoturi pudisti päätään.
"Mitä haluaisit? Tänään saat valita."
Tiikeritassu ei kauaa epäröinyt, vaan sanoi:
"Joo, taisteluharjoituksiin."
"Oletko varma?"
"Joo joo."
Keskustelun lomassa kumpikin oli saanut Ateriansa hotkittua, ja lopulta Vasanloikka nousi ylös.
"Lähdetään sitten", tämä huokasi.
Oppilas nyökytteli ja lähti ravaamaan leirin suuaukkoa kohti.


Vasanloikka johdatti heidät sopivan aukealle paikalle, ja pyysi oppilastaan kertaamaan liikkeitä itsekseen. Tiikeritassu hyppeli kauemmas ja mietti hetken liikkeitä. Muutamaa hankalaa liikettä hän testasi lumipaakkuun, ja lopulta, kun kärsivällisyys ei enää riittänyt, hän palasi innoissaan mestarinsa tykö.
"No, mitä tehdään?"
Vasanloikka kohotti katseensa ja näytti vähän hämmästyneeltä.
"Joko sinä kertasit?"
"Täh? Kyllä", Tiikeritassu vastasi kummissaan. Ei kai Vasanloikka odottanut, että hän koko aikaa harjoittelisi?
"Selvä, opetan sinulle muutaman uuden liikkeen."

Iltapäivän ja alkuillan aikana Tiikeritassu oppi kaikki 4 liikettä.
Ensimmäinen minkä hän oppi, oli se, että 'jos sinä ja vastustaja kumpikin olette takakäpälillänne seisomassa ja huitomassa, pudottaudu äkkiä maahan ja tönäise kissa selälleen.' Se oli hyvin helppoa, ja Tiikeritassu sai Vasanloikankin aikansa yritettyään kaadettua.
Toinen liike: 'jos olet tarpeeksi nopea, voit tehdä näin: pujahda vihollisen sivulle, ja loikkaa tämän yli. Kun olet vielä ilmassa, mutta päässyt vihollisen toiselle puolelle, ota vastapuolen kyljestä vauhtia. Ja sen teet siten, että ponnistat takajaloillasi hänen kyljestään. Vastapuolen pitäisi horjahtaa tai menettää tasapaino, riippuu kuinka nopea ja yllättävä olet." Sen tempun alkuvaiheet olivat hyvin helpot, mutta tasapainon säilyttäminen vaati harjoittelua.
Kolmas liike meni siten, että jos vastustaja on hyvin iso ja korkea, voi heittäytyä selälleen tämän vatsan alle ja kynsiä mahaa. Temppu on kuitenkin hyvin vaarallinen, ja toisen kissan alla piti olla vain sekunti tai kaksi.
Neljäs ja viimeinen temppu oli yllätys: piti vain osata soveltaa monia erilaisia harhautuksia yhteen ja samaan nippuun. Se liike on hyvin monipuolinen, turvallinen, ja hyvä, mutta vaati harjoittelua, ja temppu oli niistä 4 miltei vaikein.

Harjoitusten päätteeksi Tiikeritassu oli tyytyväinen, kun oli ollut niin helppoa. Ne oli ollut kiva ja nopea oppia, mutta ne olivat hyödyllisiä ja aika omaperäisiä.


Lopulta kun he saapuivat leiriin, näki Tiikeritassu aukiolle kokoontuneen kissajoukkion, ja keskellä päällikön.
Kaksikko istahti joukkoon reunalle juuri, kun päällikkö aloitti.
Nyt Syreenitassusta tehtäisiin oppilas.


Tiikeritassu ulvoi kolmikon nimeä, ja pian Syreenikukka tuli hänen luokseen.
"Onnea Syreenikukka! Olet soturi", oppilas onnitteli, ja työnsi pienen kateuden pois.


//Tikru?

Vastaus:

Tämä oli mukava tarina! Saat 27 kp:ta, mikä tarkoittaa sitä, että Tiikeritassu pääsee nyt soturiksi! Onnittelut, ilmoitatko Tiikeritassun soturinimen chatissa vai vasta tarinassa?

- Jezkebel

Nimi: Luoti - erakko, Luodin jengi

15.03.2018 22:18
Luoti torkkui rauhaisasti pesässään, kun ulkoa kuului sähinää ja meuhkausta. Kolli säpsähti pystyyn ja nosti kasvoilleen tavallisen, tunteettoman ilmeensä, ennenkuin jähmettyi kuuntelemaan ääniä.
Jotkut tappelivat.
Pikimusta kolli sähähti ärtyneesti ja marssi ulos Johtajan pesästä, pesästä, joka sijoittui ikivanhaan koirankoppiin lähelle pienehköä latoa. Sinne Luoti joukkioineen oli väliaikaisesti päättänyt jäädä.
Ulkona oli hämärää. Vaikka taivaalle vilkaistessa näki tuuheiden oksien läpi pilkottavan, voimakkaan auringonkajon, ei täällä sankkojen oksaverhojen ja suurten kuusien alla ollut paljoakaan valoa, kaikkialla oli vain melko hämärää.
Oli siinä parin, kolmen, neljänkymmenen metrin päässä tietenkin ikivanha pelto, joka muistutti kuitenkin enemmän miniatyyrimetsää.
Puikahtaessaan ulos tuulelta, vedestä ja lumelta suojatusta oviaukosta näki Luoti kahden jengiläisensä tappelevan muutaman muun kissan ympäröivänä. Kaksi pukaria, Roihu, liekinvärinen, roteva, lyhytturkkinen kolli keltaisin silmin, sekä Fall, voimakkaan siniharmaa keskikokoinen kolli vihreänharmain silmin, olivat toistensa kimpussa. Heidän ympärillään oli neljä kissaa, ja näiden touhut näyttivät epäilyttävästi kannustamiselta.
Samassa eräs kissoista huomasi Luodin. Hän päästi äänettömän huudahduksen ja painoi päänsä. Jokaisesta jäykästä liikkeestä, hengenvedosta näkyi silmiinpistävä kauhu.
Ja kauhu oli asia, josta Luoti piti. Samalla se oli asia, joka täytyi totaalisesti kitkeä, mikäli se johonkuhun muuhun kuin Luotiin kohdistuisi.
Ensimmäisen kissan reaktiosta kaikki muutkin pian havahtuivat, ja tuota pikaa jok'ikinen paikalla olevista kissoista oli kumartuneena. Ja jok'ikisestä näkyi kauhu, pelko, epäluulo. Jokin sellainen.
Luoti paljasti hampaitaan hieman silkasta väsymyksen tapaisesta ärtymyksestä, mutta jo se sai aikaan pelon hulvahdukset kissoissa, jotka olivat edelleen hieman kumarassa.
Kolli huokasi. Tuollainenko tyranni, diktaattori hän muka oli? Että kaikki tunsivat kauhua jenginjohtajaa kohtaan? Hähäh, siitähän Luoti tykkäsi.
"Mitä täällä tapahtuu?" Luoti ei korottanut ääntään. Itse asiassa hän puhui tavallista hiljaisemmalla äänellä.
Ja se jos mikä oli huono merkki... muiden kannalta.
Hänen äänensä sihisi kylmyyttä ja tunteettomuutta. Itse asiassa hänen äänensä oli juuri kuin hänen luonteensakin... - täydellinen, vai? -.
Eräs Luodin alaisista astahti eteenpäin, ja hetken ajattelun jälkeen Luoti päätteli sen olevan Snacksi, eräs nuori naaras, joka oli kuitenkin silloin tällöin kävi tarpeelliseksi, olihan tämä mestariluokan juonittelija ja vielä parempi niiden toteutuksessa. Nimi vain oli kertakaikkisen kamala.
Oljenvärinen turkki harmain laikuin, kera sinisen ja vihreän silmän olivat naaraan helposti tunnistettavissa olevat tuntomerkit, ja kun otti lukuun tuon piikikkään turkin ja terävän kielen, ei Snacksista voinut erehtyä.
Monivärinen kissa asteli reippaasti Luodin eteen ja kumarsi.
Jenginjohtajaa antoi tämän odottaa siinä kumarassa useita pitkiä sekunteja, ennenkuin sanoi:
"Snacksi."
Nuorukainen, vähän yli vuoden ikäinen kissa, värähti hivenen, ennenkuin suoristautui ja kohtasi vakaan tyynellä katseellaan Luodin.
"Niin, herra", tämä tokaisi kohteliaalla sävyllä.
"Kerro minulle, mitä tapahtui", kolli sähähti.
"Roihu ja Fall tappelivat."
"Kyllähän sen itsekin näin! Miksi?" Luoti astahti uhkaavasti eteenpäin. Snacksi ei voinut, eikä saanut perääntyä.
"Heillä tuli riitaa siitä, kumpi olisi parempi Neuvonantaja."
Luoti siristi silmiään.
"Kappas vaan. Jengissäni asioista päätetään ilman johtajaa...", hän naukaisi huolestuttavan ystävällisesti. "Roihu, Fall... tulkaas tänne."
Salamannopeasti Snacksi perääntyi muiden luo, ja kaksi muuta kissaa hiipivät pomonsa eteen, kyyryssä ja lyötyinä.
Luoti silmäili niitä viileästi.
"Enkö se olekaan minä, joka asioista päättää?" kolli lopulta kysyi ihmettelevällä äänensävyllä, pitäen kuitenkin katseensa kylmänä.
Kaksikko inisi jotain, mistä ei saanut selvää.
Ennenkuin kukaan huomasi yhtikäs mitään, oli Luoti jo astunut eteenpäin, ja viiltänyt kummankin kasvoille uuden, pitkän rannun. Oli vähällä, ettei se ollut puhkaissut heidän vasempia silmiään.
Kaksikko ei ehtinyt edes säpsähtää.
"No?" pienikokoisin tivasi. "Miten on?"
"Ei ole!" Roihu ulvahti.
"Päätät sinä!" jatkoi Fallkkin virttä.
"Ahahhah", Luoti naurahti ilottomasti. "Antaa vetää! Tällä viikolla ette syö yhtikäs mitään, ellen toisin käske."
"Kyllä herra!"
"Heti herra!"
Pian kumpaakaan ei enää näkynyt, ja vain 4 kissaa oli vaivaantuneina jäänyt paikalle.
"Snacksi", Luoti lopulta sanoi pehmeästi. Naaras terästäytyi.
"Kuinka voi auttaa teitä?"
"Tällä viikolla toimit Komentajana. Noniin, häipykää älkääkä palatko tuntiin. Snacksi, lähdet valitsemiesi kissojen kanssa kaksijalkanaan hommaamaan lisää kissoja joukkoihimme. Jos eivät tottele... tiedät mitä tehdä."
"Kyllä! Kiitos paljon, herra!" Snacksi kumarsi erityisen syvään, ja lähti poispäin paikalta tyytyväisesti virnistäen.
"Wikke, Kipinä, Madagaskar, tulkaa", naaras käski. Kolme rotevaa ja hyvin ammattitaitoista normia lähti hännän viuhtoen häneen peräänsä.
Luoti tutkaili heidän peräänsä.
"Muut metsästävät minulle", hän sanoi korottamatta ääntään. Hänen alaistensa tehtävä oli kuulla se.
Enempää sanomatta, tekemättä tai katsomatta hän käännähti ja lipui takaisin pesäänsä.
Nokoset saivat luvan jatkua.

Vastaus:

Ai että tykkään Luodista ja hänen jengistään! Saat 39 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

14.03.2018 10:59
Tummatassu ja Sädetassu olivat päätyneet pienelle aukiolle, jonka edessä meni kapea joki.
Se pulputti solisevasti ja sai tunnelmasta jotenkin rauhallisen.
He olivat istahtaneet pienelle maapläntille ja katselivat edessään avautuvia maisemia.
Tummatassu käänsi katsettaan hieman, jotta saattoi nähdä varpusen lehahtavan lentoon huomattuaan kaksi kissaa.
Se liiteli ilmassa ja sirkutti, jonka jälkeen lensi kaukaisemmalle puun oksalle.
"Täällä on kaunista", Sädetassu totesi hiljaa ja sai Tummatassun katseen kääntymään tuohon.
"Jep, olet oikeassa", hän myönsi ja nosti kasvoilleen hymyn.
Hän haisteli ilmaa ja sai keväisen tuoksun nenäänsä. Lehdet ja männynkävyt toivat ilmaan hyvän yhdistelmän.
Hän kuuli pientä rapinaa puskasta, mutta kollin huomio oli Sädetassussa.
Naaraan valkoinen pumpulimainen turkki loisti auringonvalossa ja se kiiltelikin. Sädetassu oli hyvinkin kaunis...
Tummatassu käänsi katseensa pois naaraasta ja pudisti päätänsä.
Sädetassu oli hänen ystävänsä, ei mitään muuta!
Hän käänsi katseensa pusikosta esiin astelevaan Kultakuiskeeseen.
Mitä hän täällä teki? Tummatassu mietti ja pieni puna nousi kollin tummille kasvoille
"Mitäs te täällä teette?"
Emo näytti kysyvältä ja hän tutkaili kaksikkoa meripihkaisilla silmillään.
"Öööh", Tummatassu älähti ja vilkaisi Sädetassuakin.
Naaras hymyili hänelle pienesti, mutta oli hiljaa.
Hän räpäytti silmiään naaras oppilaalle ja käänsi sitten katseensa Kultakuiskeeseen.
"Olimme kävelyllä ja päädyimme sitten tänne", Tummatassu naukaisi sen jälkeen, kun oli selvitellyt kurkkuaan.
"Entä sinä? Eikö sinun pitäisi olla Räntäpennun, Kotkapennun ja Kuplapennun kanssa?" hän kysyi nyt emoltaan ja tutkaili tuota häikäisevän keltaisilla silmillään.

//Jezkebel? :)
Saattaa olla k- virheitä xD

Vastaus:

Vastaan heti, kun ehdin. Mutta tämä oli ihana tarina! Saat 17 kp:ta.

- Jezkebel

©2018 Saniaiskanjoni v1.2 - suntuubi.com