Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne sitte vaan kirjottelemaan... Tarinoilla ei ole mitään maksimipituutta. Toivoisimme kuitenkin, että tarinoita EI kirjoitettaisi parin virkkeen pätkissä ;) Eli vähintäänkin viisi riviä tekstiä.

Tarinoissa voit siis käyttää muiden ropettajien kissoja, tai keksiä itse sivuhahmoja, joita EI tarvitse luoda (luominen alkaa olla kannattavaa jos kissa esiintyy useammassa tarinassa moneen kertaan). Jos käytät muiden kissoja älä satuta tai tapa niitä kysymättä kissan ropettajalta! Niin ja lisäksi tutustu ensin kissaan ettei käy niin, että tarinassasi kissa on hullu tappaja vaikka se olisi oikeasti ystävällinen!

Kirjoitus muodolla ei ole väliä, eli voit kirjoittaa minä-muodossa tai kertojalla. Kun aloitat tarinasi kirjoittamisen, laita nimi kohtaan ensin oman kissasi nimi ja sitten klaanisi nimi... ;3 (Tämä helpottaa huomattavasti meidän yp:iden työtä!)

 

Vuodenaika: Hiirenkorva. Eli kevät. Lumi alkaa sulamaan ja säät lämpenevät vauhdilla.

 

Ropetukset tänne

 

Ajankohtaista:

(Auttaa sinua, roppettajaa pysymään ajantasalla tapahtuvista asioista, myös tarinoissasi.)

Seuraava kokoontuminen 28.09. - 04.10.2018

Seuraava parantajien kokoontuminen 09.10. - 12.10.2018

Riistaa on hiukan vähemmän mitä yleensä, mutta klaaneilla on muuten kaikki hyvin. Sairauksia ei ole liikkeellä. Klaanien välit pysyvät hyvinä. Myös monia erakko -ja kotikissoja ollaan nähty enemmän mitä tavallisesti.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

02.10.2018 21:44
Kun emoa ei ollut näkynyt, Tummatassu oli mennyt istuskelemaan oppilaiden pesän luokse ja mietiskellyt mitä asiaa Kultakuiskeella oikein mahtoi olla.
*Miksi emo ei voinut kertoa asiaansa siinä Sädetassun luona? Onko asia niin yksityinen?* Tummatassu mietti samalla nielaisten. Hänen sydämensä hypähteli jännittyneenä aavistuksen nopeampaa.
Lopulta Kultakuiske tassutteli sisälle piikkihernetunnelista aukiolle ja heidän nähtyään toisensa, Tummatassu otti tassut alleen ja kipitti emonsa luokse, jonka kasvoilla oli se tuttu lempeä hymy.
"Hei Tummatassu, miten voit?" Kultakuiske kysyi ja kosketti hänen päälakeaan.
Tummatassu piti pienen tauon ennen, kuin päästi suustaan kehräyksen:
"Varmaan paremmin, kuin koskaan!"
Kultakuiske käänsi meripihkaisen katseensa pois päin Tummatassusta ja katseli leiriä lumoutuneen näköisenä. Tummatassu kurtisti hieman kulmiaan ja heilautti sitten häntäänsä. Hän ei olisi jaksanut odottaa!
"Mikä oli asiasi?" Tummatassu töksäytti nopeasti ja saikin sitten emonsa huomion taas itseensä.
"Miten sinulla menee Sädetassun kanssa?" kysymys todella yllätti!
Tummatassu tunsi kuinka kaikki väri kohosi hänen poskilleen ja hetkessä kollin mieliala oli todella vaivautunut.
*Ensin hän tuli luoksemme, kun olimme kahdestaan ja sitten vielä tämä! Aikooko hän kiduttaa minua?* kollioppilas mietti ja nielaisi. Hän laski katseensa nolostuneena.
Emo, kun ei osannut enään lopettaa vaan puhetta tuli niin paljon ettei se meinannut loppua,
"Oletko ihastunut häneen? Hän on kyllä todella kaunis naaras ja voi kuinka hänestä tulee vielä kauniimpi isompana! Millainen hän on luonteeltaan? Voi kuinka herttaiselta hän vaikuttaa. Sopisitte niin hyvin yhteen, sinä kun olet tuollainen villimpi tapaus, hän pystyisi pitämään sinut kyllä aisoissa."
Tummatassu oli nostanut kellertävän katseensa emoon ja hän tunsi kuinka kaikki väri oli hänen kasvoissaan. Hän ei meinannut saada suutaan auki, joten hän vain tuijotti emoaan sanattomana ja silmät sirillä.
"Emo!" hän lopulta huudahti punastuneena, kun oli saanut taas äänensä takaisin.
"Mitä? Enkös minä saa kysyä muka poikani elämästä mitään?" Kultakuiske kysyi hymysuin ja kallisti hieman päätään.
Tummatassu käänsi katseensa pois emostaan ja huokaisi hiljaa, kunnes sitten alkoi puhua,
"En ole ihastunut häneen ja kyllä hän on todella kaunis, mutta hän on vain ystävä!"
Hän tunsi emonsa kyseenalaistavan katseen turkillaan, joten hän ei aikonutkaan vilkaista Kultakuiskeeseen.
"Minä menen nyt nukkumaan, öitä emo", hän naukaisi sitten yrittäen vaihtaa aihetta.
Hän nosti katseensa emoonsa ja puski tuon rintaa, toivoen, että emo antaisi asian olla ja tajuaisi vinkistä, että hän ei haluaisi puhua tästä...
Ja mitä vielä! Miksi hän oli punastunut, kun oli Kultakuiske ääneen Sädetassun nimen ja alkanut kysellä hänen ystävästään. Ystäviähän he vain olivat, vai mitä...?

//Juu tässä on jatkoa :) Anteeks, kun tarina ei oikein edennyt ollenkaan :( Mut juuh xD Voi pikku Tummatassua :3

Vastaus:

Eiei, tämähän oli aivan loistava tarina! Tummatassu saa 18 kp:ta!

- Jezkebel

Nimi: Kultakuiske ~ Puroklaani

26.09.2018 08:55
Tunsin uppoavani vain enemmän ja enemmän noihin lämpimän ruskeisiin silmiin, jotka loistivat kuin tähdet yötaivaalla. Hänen turkkinsa painautuneena omaani toi ihanan, lämpimän ja turvallisen tunteen. Hänen hengityksensä korvani juuressa toi vatsaani perhosia ja kietoutuneet häntämme puristivat toisiaan hellästi. Toivoin, että tämä hetki ei loppuisi koskaan. Tämä lämmin tunne sisälläni sai minut onnellisemmaksi mitä olin koskaan ollut. Ihastumisen... Ei. Rakastumisen tunne. Puna nousi kasvoilleni hänen antaessa pikaisen suukon poskelleni ja sen jälkeen taas katsoessaan minua lämpimän ruskeilla silmillään.

Kultakuiske avasi silmänsä ja nousi hyvin nopeasti istumaan kivelle, minkä päällä oli äsken nukkunut. Hän huohotti, mutta sai hengityksensä tasaantumaan yhtä nopeasti mitä oli äsken noussutkin.
*Rauhoitu Kultakuiske, se oli vain unta...* kuningatar rauhoitteli itseään ja pudisteli turkkinsa, kuin karistaakseen unen pois kehostaan. Siitä oli pitkä aika, kun naaras viimeksi oli samantyyppistä unta nähnyt, hän ehti jo luulla niiden jättäneen hänet rauhaan. Mutta ei, ne yhä piinasivat harmaaruskeaa kissaa. Kultakuiske nousi seisomaan kivellä ja venytteli pitkään. Hän oli pienellä kävelyretkellään löytänyt kiven, johon oli paistanut suoraan aurinko, tehden siitä mukavan lämpimän. Kuningatar oli päättänyt mennä hetkeksi lepäilemään kivelle ja tietenkin oli nukahtanut sille.
*Nyt pitäisi päästä leiriin nopeasti, Tummatassu varmasti odottaa minua jo.* Naaras mietiskeli itsekseen, samalla katsellen hiljalleen laskeutuvaa aurinkoa.

Harmaaruskea kissa saapui leiriin hiukan ennen auringonlaskua ja etsi katseellaan poikaansa. Kultakuiske kohta tavoittikin kollin istuskelemassa oppilaidenpesän suulla ja kaksikon meripihkaisten silmien kohdatessa oppilas nousi ja lähti kipittämään emoaan kohti. Kuningatar otti harmaan kissan lempeällä ilmeellä vastaan.
"Hei Tummatassu, miten voit?" naaras aloitti kysymyksen ja varovasti kosketti kuonollaan Tummatassun päälakea.
"Varmaan paremmin kuin koskaan!" oppilas vastasi miltei kehräten. Harmaaruskea kissa katsoi poikaansa lempeästi, mutta kääntyi sitten katsomaan muuta leiriä. Muut klaanilaiset alkoivat raahautua pesiinsä, auringostakin vain muutama säde toi enää valoa leiriin.
"Mikä oli asiasi?" harmaa kolli hänen edessään kysyi ja heilautti häntäänsä. Kultakuiske kääntyi katsomaan Tummatassun keltaisia silmiä.
"Miten sinulla menee Sädetassun kanssa?" Kuningatar kysyi pojaltaan, jonka naama muuttui silmänräpäyksessä punertavaksi. Kun kolli ei hetkeen meinannut saada oikeita sanoja suustaan jatkoi naaras omaa spekulaatiotaan:
"Oletko ihastunut häneen? Hän on kyllä todella kaunis naaras ja voi kuinka hänestä tulee vielä kauniimpi isompana! Millainen hän on luonteeltaan? Voi kuinka herttaiseltä hän vaikuttaa. Sopisitte niin hyvin yhteen, sinä kun olet tuollainen villimpi tapaus, hän pystyisi pitämään sinut kyllä aisoissa", harmaaruskea kissa maukui hymysuin, samalla katsellen Tummatassun jo miltein korviin asti ylttävää punaa. Tämä oli niin tavallista Kultakuiskeelta.

Nimi: Taivashalla - Nummiklaani

18.09.2018 10:58
Taivashalla pudisteli päätään huvittuneena Leopardilaikulle. Kolli tuijotti häntä ja lopulta sai tassunsa liikkumaan. Kollisoturi tassutteli hänen luokseen.
"Tarvitsetko apua tuon kantamisessa?" Leopardilaikku kysyi ja Taivashalla saattoi eroittaa kollin kirkkaanvihreistä silmistä uteliaisuutta.
"En minä nyt niin heikko ole, etten jaksaisi kantaa yhtä kaniinia. Mutta kiitos kuitenkin", Taivashalla vastasi hymyillen ja nappasi sitten kaniinin hampaisiinsa.
"Jos niin tahdot", Leopardilaikku naukaisi ja käänsi sitten katseensa suuntaan mistä he olivat tulleet.
"Jos metsästettäisiin vielä tuossa metsässä ja palattaisiin sitten leiriin. Kukapa tietää jos Lehvähammas tarvitsee meitä?"
Taivashalla vilkaisi toista sivusilmällä ja nyökkäsi sitten,
"Sopii."
"Hyvä, mennään", Leopardilaikku naukaisi, vilkaisi häntä ja lähti sitten kohti tulosuuntaa rauhallista tahtia.
Taivashalla pudisteli hieman päätään ja loikki kollin vierelle, kani hampaissaan. Jos totta puhuttiin niin Leopardilaikun kanssa oli ollut ihan kivaakin. Mutta ainoa mikä oli outoa, oli kollin asenne. Ensin se oli ollut lempeä ja hurmaava, jonka jälkeen hieman vaisu ja tympeä. Mikä oikein oli vialla?
"Öhm... Leopardilaikku?" Taivashalla sai taas suunsa auki. Hän piti metsänvihreät silmänsä edessäpäin, vaikka saattoikin huomata, että kolli käänsi katseensa häneen kysyvänä.
"Niin?" kuului Leopardilaikun kysyvä naukaisu.
"Mitä mieltä olet pennuista? Haluaisitko koskaan saada pentuja tulevan kumppanisi kanssa?" hän kysyi sitten lopulta. Vaikkei asia hänelle niin kuulunutkaan, sai hän varmasti kysyä? Hän halusi oppia tuntemaan Leopardilaikkua paremmin.
Leopardilaikku avasi suunsa, eteenpäin tuijotellessaan,
"No tuota... En oikein ole ajatellut asiaa nyt, kun tarkemmin ajattelen. Olisihan se ihan hienoa, jos se oikea löytyisi. Pennut ovat ihan hauskoja, mutta en tiedä olisiko minusta isäksi. Eh... En vain oikein tiedä, Taivashalla."
"Ai...?" Taivashallan suusta pääsi, vaikkei hänen niin olisi pitänytkään sanoa. Kaikista oudointa oli, että se kuulosti pettyneeltä. Mutta miksi?
"Miksi kysyit?" kollisoturi uteli.
Taivashalla käänsi katseensa tuohon ruskeaan kolliin ja lopulta kohautti olkiaan.
"Ajattelinpahan vain."
"Selvä."

Vastaus:

Jaa sitä unelmoidaan pennuista? ;) Saat 13 kp:ta!

- Jezkebel

Nimi: Taivashalla - Nummiklaani

25.08.2018 23:37
Taivashalla kulki rauhallista tahtia kookkaamman Leopardilaikun vierellä. Hänellä ei ollut vieläkään mitään hajua miksi kyseinen kolli halusi viettää hänen kanssaan aikaa. Ei Leopardilaikku ollut koskaan ennen puhunut hänelle, tai jos puhui niin sanoi vain jotakin ja sitten häipyi.
"Mitä mietit?" Leopardilaikun ääni keskeytti hänen syvälliset ajatukset.
Taivashalla käänsi katseensa kolliin ja kohautti olkapäitään, hymyillen:
"Enpä oikein mitään tärkeää."
*En ainakaan ajattele sinua*, Taivashalla mietti sarkastisena, muttei päästänyt sitä kasvoillensa asti. Ainostaan metsänvihreissä silmissä näkyi hilpeä välkähdys.
"Ai... Selvä", Leopardilaikku naukui hieman poissaolevan oloisena ja vilkaisi Taivashallaa ennen, kuin käänsi taas katseensa pois päin.
*Sanoinko jotakin, kun hän käyttäytyy noin?* hän mietti kurtistaen kulmiaan, mutta antoi asian olla. Ei hän halunnut alkaa utelemaan, ei tuo edes näyttänyt, että haluaisi alkaa rupattelemaan.
"Minnepäin muuten olemme menossa?"
"Nummille", kolli soturi vastasi eikä edes vilkaissut häntä. Taivashalla luimisti hieman korviaan, mutta päätti asian olla ja hän keskittyi maisemiin.
He kulkivat hiekkaista polkua pitkin, mikä oli aika avara. Pieniä puroja oli matkan varressa ollutkin ja niiden yli pääsi todella helposti, syviä kun ne eivät olleet. Nummille pääseminen oli todella helppoa ja nopeaa. Taivashalla pysähtyi nummiaukealle päästyään. Hän hengitti raikasta ilmaa keuhkot täyteen ja nautti tunteesta, kun viileä tuuli pörrötti hänen turkkiaan. Hän ei ollut enään yhtään varma missä toinen soturi mahtoi olla, mutta lähellä Leopardilaikku varmasti oli.
"Hei Taivashalla. Näetkö tuon jäniksen?"
Taivashalla hieman säpsähti yllättävän läheistä ääntä. Hän käänsi katseensa hitaasti Leopardilaikkua kohti, joka tuijotti jonnekkin kauas nummille.
"En näe", hän vastasi ja tassutteli kollin vierelle.
Leopardilaikku vilkaisi häntä ja nyökkäsi sitten eteenpäin:
"Se on aivan tuon ylipitkän ruoho kohdan luona piilossa. Se ei näe meitä eikä varmasti vielä ole haistanutkaan vaaraa."
"Selvä", hän naukaisi vastaukseksi ja vilkaisi sivusilmällä toista. Leopardilaikun keskipitkä turkki heilui tuulessa ja kirkkaanvihreät silmät oltiin suunnattu ruohoa syövää kaniinia kohden. Soturin lihakset olivat hieman jännittyneet ja häntä heilahteli aina välillä väkinäisesti. Olihan tuo komea kolli...
"Mitä sinä tuijotat?" Leopardilaikku kysyi hieman huvittuneen oloisena. Taivashalla yskähti kiusaantuneena ja käänsi sitten katseensa nopeasti pois päin. Kaikki vaisuneisuus oli kuin pyyhitty pois toisesta ja nyt taas kolli oma, hurmaava itsensä.
Kolli hieman kumartui Taivashallan tasolle ja, kun tuon pää oli hänen korvansa kohdalla, kolli kuiskasi hiljaa, mutta erittäin hurmaavasti,
"Senkus katselet, lupa myönnetty."
Taivashalla tunsi, kuinka kaikki väri kiri hänen siniharmaille poskilleen. Naaras ravisteli päätään rivakasti ja lähti sitten hiipimään kaniinia kohti. Leopardilaikun katse tuntui hänen turkillaan ja se hermostutti häntä. Miksi Leopardilaikku oli tuollainen? Miksi kolli kiusasi häntä?
Hän lähestyi kaniinia ja pysähtyi äkisti kyyryssä. Kani oli nostanut ruskeaa päätänsä ja vilkuili ympärilleen, muttei Taivashallan onneksi huomannut häntä. Hän pysyi aivan paikoillaan ja hillitsi itsensä. Jos hän liikkuisi vähänkin, kani lähtisi juoksemaan karkuun. Lopulta jänis laski hitaasti päänsä alas ja jatkoi ruohon syömistä.
*Nyt tai ei koskaan! Näytä tuolle, että osaat saalistaa!* hän patisti itseään ja lähti sitten hiippailemaan vieläkin lähemmäs.
Kun aika oli oikea, naaras loikkasi sellaisen hypyn, että sai juuri ja juuri kanista kiinni kynsillään. Kani päästi pelästyneen äänähdyksen ja yritti rimpuilla aikuisen kissan otteesta, mutta soturin ote oli liian vahva. Hän kauhaisi sätkivää kania lähemmäs itseään ja iski sitten hampaansa siihen. Hän puraisi kunnolla ja kuului raksaisu, jonka jälkeen lämmin veri leikitteli hänen makunystyröillään. Verta valui jopa hieman hänen leuastaan maahan, mutta Taivashalla ei antanut sen haitata. Hän piti vielä kaniinia tiukasti otteessaan varmistaen, että se oli kuollut. No se olikin kuollut todella nopeasti, joten sulakasti soturitar nousi jaloilleen ja kääntyi virnuilevaa Leopardilaikkua kohden.
"Ihan hyvin naaraalta", kolli vähätteli, virne ylettyen silmiin asti.

Vastaus:

Tykkään todella paljon Taivashallan ja Leopardilaikun välisestä juuri alkaneesta suhteesta!^^ Ja joo saat 24 kp:ta!

- Jezkebel

Nimi: Taivashalla - Nummiklaani

18.08.2018 18:13
Lähellä sotureiden pesää istusteli kaunis, siniharmaa naaras, Taivashalla. Hänellä oli tylsää, varapäällikkö oli lähettänyt hänen hyvän ystävänsä Valkotäplän metsästyspartioon, joten nyt ei ollut ketään kenelle jutella.
Taivashallan kääntäessä päätään, naaras huomasi pentutarhan lähellä Liekkipennun, Punapennun, Leijonapennun ja Kuurapennun, jotka leikkivät sammalpallolla ja miukuivat innoikkana. Taivashallan siroille kasvoille nousi lämmin hymy. Hän piri erityisesti pennuista ja, kun olisi kumppani, hän haluiaisi todellakin pentuja.
"Hei Taivashalla!" joku huudahti jostakin hieman kauempaa.
Taivashalla käänsi hämmästyneenä katsettaan leirin toiseen puoleen, missä Leopardilaikku katseli häntä. Kollin kasvoille oli noussut hymy ja kollisoturi lähti tassuttelemaan häntä kohden.
*Miksi Leopardilaikku tulee luokseni tai juttelee minulle? Ei hän ennen niin ole tehnyt?* Taivashalla kallisti hieman päätään mietteliäänä ja nosti sitten metsänvihreät silmänsä Leopardilaikkua kohden.
Kollin kasvoilla leikitteli hurmaava hymy ja tuon silmät tuikkivat kirkkaasti.
"Hei vain", hän naukaisi varovaisesti, jonka jälkeen nosti ystävällisen hymyn suupielilleen.
"Ajattelin tulla vain kysymään, että haluisitko lähteä kanssani metsästämään, kun näytit olevan tylsistynyt?" Leopardilaikku kysyi katsoen suoraan Taivashallan silmiin.
"Tottakai voin lähteä", naarassoturi vastasi, nyökäyttäen päätään sanojensa vahvistukseksi.
Ja näinpä he lähtivät piikkihernetunnelille ja siitä metsään.

//juuh eka tarina Taivashallalla :)

Vastaus:

Ja aivan ihana tarina olikin! Taivashallalle tulee tästä 6kp:ta!

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu, Kuutamoklaani

26.07.2018 17:22
”Kiitos”, soturi sanoi minulle iloisena siitä, että piikki oli irrotettu hänen tassustaan.
”Tämä on vain työtäni”, sanoin vähättelevästi. Soturi nyökkäsi kunnioittavasti ja lähti luotani. *Taidanpa etsiä Valkoturkin*, ajattelin hurmaantuneena. Jostain syystä nuori kolli oli hurmannut minut. *Ei. Olet parantaja*, jouduin muistuttamaan itselleni. Kävelin kuitenkin aukiolle ja kääntelin päätäni etsien valkoista soturia. Huomasinkin lähes heti pensaikosta saapuvan partion. Luettelin kissoja puoliääneen mutisten.
”Sammalpuro, Piikkiraita, Valkoturkki!” sanoin. Lähdin hivuttautumaan kohti kollia. Hän hymyili minulle lempeästi. Punastuin hieman soturilta saamastani huomiosta. Vilkuilin häntä päättymättömästi. Kun hän käveli vierestäni, kuiskutin hänelle kysymyksen.
”Tuletko... syömään... kanssani?” kysyin häneltä. Kolli hymyili minulle ja nyökkäsi. Olin pakahtua onnesta. Kävelimme kohti tuoresaaliskasaa verkkaiseen tahtiin. Otin siitä aika pulskan oravan meille jaettavaksi. Kävelimme kohti leirin syrjäisintä nurkkaa. Kun saavuimme sinne, ryhdyin nuolemaan kollia. Hänkin alkoi nuolemaan minua.
*Kuinka voimme jatkaa tätä? Tämähän on vastoin parantajien lakia!* ajattelin hätääntyneenä. En kuitenkaan pystynyt erkaantumaan kollista. Painauduin vain kollin omaani paksumpaan turkkiin.
”Voisimmeko jo alkaa syömään?” Valkoturkki keskeytti nuolaisunsa. Kohautin lapojani. Kunhan olisimme yhdessä.
”Haukkaa ensimmäinen pala”, kolli tarjosi. Punastuin yhä enemmän ja haukkasin. Sen jälkeen tarjosin oravaa kollille. Hän haukkasi palan ja tarjosi minulle. Näin jatkoimme, kunnes orava oli syöty kokonaan. Kiedoimme häntämme hetkeksi yhteen ja erkaannuimme leiriin. Tuijotin hänen peräänsä kaihoisasti.
*Olet parantaja!* huusin itselleni mielessäni.

Vastaus:

Kielletty rakkaus on ihanin rakkaus <3 Saat 11 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

21.06.2018 18:38
Sekoittelin pesässäni yrttejä. Yhtäkkiä kuulin vinkaisuja.
”Mikä hätänä?” kysyin Pilvipyrstöltä, joka piti etutassuaan pystyssä.
”Astuin piikkiin”, soturi vingahti.
”Anna kun katson”, sanoin Pilvipyrstölle ja nuolin hänen tassunsa. Sen jäljeen otin piikistä kiinni hampaillani ja vedin sen pois.
”Auts!” Pilvipyrstö huudahti.
”Se on nyt poissa”, sanoin soturille.

//Ei kai haittaa että Pilvipyrstöllä meni piikki tassuun?

Vastaus:

Ei ollenkaan! Pilvipyrtö on NPC-hahmo eli ei haittaa, että käytät häntä tarinoissasi. 5 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

15.06.2018 16:29
Unohdin panna että nuo on siis Lehtitassun tarinat.

Vastaus:

Ei mitään.

- Jezkebel

Nimi: Ezmu

14.06.2018 20:20
Hiekkakuopalla mestarini kääntyi minua kohti.
”Minä isken kimppuusi ja sinä yrität puolustautua”, mestari selitti nopeasti.
”Paras tapa on nostaa käpälät pystyyn”, hän jatkoi, ”ja yrittää päästä vastustajan vatsan alle kynsimään vatsaa, jos hän on isompi. Muista pitää harjoituksissa kynnet piilossa.”
Nyökkäsin nopeasti ja valmistauduin. Yhtäkkiä Tammiturkki hyppäsi minua kohti. Nostin tassuni pystyyn vähän liian myöhään ja tömähdin maahan.
”Hyvä yritys”, Tammiturkki lohdutti.
Minulle se ei riittänyt. Tahdoin oppia sen liikkeen.
”Tahdon yrittää uudestaan”, vastasin haastavalla äänensävyllä, ”sillä osaan nyt sen varmasti!”
Hetken päästä Tammiturkki yritti hyökätä kimppuuni, mutta torjuin sen ja menin Tammiturkin vatsan alle.
”Hyvin meni”, Tammiturkki kehui.
”Kiitos”, menin hämilleni onnistumisesta.
”Palataan leiriin ja harjoitellaan lisää myöhemmin”, mestarini sanoi.
Hiukan tympääntyneenä palasin mestarini kanssa leiriin. Oli ollut mukava harjoitella soturien juttuja.

//Jatkoinkin jo tänään

Vastaus:

Ihana tarina! Saat 10 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Ezmu

14.06.2018 15:39
”Hei”, huikkasin Tammiturkille, ”mitä teemme tänään?”
Katselin pesää kinnostuen. Yrtit eivät olleet vähissä. Ketään ei ollut hoidettavana. Mitä me oikein teemme?
”Harjoittelemme taistelutaitoja”, mestarini vastasi.
Olin ihmeissäni.
”Miksi?” kysyin ihmeissäni.
”Kaikki parantajatkin harjoittelevat taistelutaitoja”, mestarini selitti.
Kävelimme kohti hiekkakuoppaa.

//Jatkan samasta kohtaa huomenna.

Vastaus:

4 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.06.2018 08:15
Tuossa pitäisi lukea kirveli mutta tuli ajatuskatkos

Vastaus:

Ei se mitäään. :)

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

07.06.2018 13:39
”Herää, Lehtitassu!” Tammiturkin huuto tunkeutui uneeni. ”Aiotko nukkua koko päivän?”
”Joo, herään”, mutisin unisena. Katsoin ulos ja näin että oli miltei aurinkohuippu. Miksi Tammiturkki herätti minut näin myöhään? Ei kai sillä ole niinkään väliä.
”Lähdetään keräämään kortetta. Se on käymässä vähiin”, Tammiturkki maukui.
”Selvä”, innostuin ulospääsystä. Tuntui että en olisi käynyt ulkona kuuhun. Mistäköhän olisi kortetta? Kävelimme aukion läpi sanomatta sanaakaan. Ulkona Tammiturkki avasi suunsa. ”Miksi olet nykyään aivan muissa maailmoissa? Aiemmin heräsit ennen auringonnousua. Nykyisin heräät aurinkohuipun aikaan”, hän kysyi vihaisena.
”Minä... Öö...” takeltelin. ”En tiedä.” Ihmettelin sitä itsekin. Miksi olen nykyään unikeko?
”Niin?” Tammiturkki painosti. ”Kyllä tässä joku syy on.” Ajattelin mahdollisia syitä.
”Ehkä harjoittelen liikaa yrttejä iltaisin? Kyllä varmaan joku syy on?” toistin Tammiturkin sanoman. En pitänyt Tammiturkin painostuksesta.
”En tiedä”, toistin. ”En kertakaikkisesti tiedä.” Mikä oikeasti on syy? Linnut visertävät, hiiret rapistelevat ja minä mietin. Yhtäkkiä kuulin huudon ja jähmetyin.
”Metsästyspartio”, Tammiturkki selitti. ”Etsitään nyt sitä kortetta.” Unohdin kokonaan kortteen.
”Selvä”, vastasin kun lähdin etsimään. Katselin ympärilleni. Ei mitään. Lähdin kävelemään. Ei mitään. Katsahdin maahan. Tuossa! Poimin tukon kortetta ja kävelin takaisin tulosuuntaan. Tammiturkki oli jo odottamassa suuri asaalis mukanaan.
”Nyt ei korte lopu”, tuumasin kun näin kortteet. ”Lähdetään leiriin.”

Vastaus:

Ihana tarina! Saat 8 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

23.05.2018 18:50
Kultakuiske näytti kuuntelevan hyvinkin tarkasti hänen selityksiään, ilmeestä vain ei saanut selvää. Kun Tummatassu oli saanut selityksensä ilmoille, naaraan kasvoille nousi huvittunut hymy.
"Pyydän anteeksi, että keskeytin teidät ja teidän hetkenne", tuo naukaisi ja huiskautti häntäänsä, yhä se huvittuneisuus kasvoillaan.
Kehräys pääsi hänen emonsa suusta, tuon tarkkaillessa heitä kahta.
*Mikä meidän hetki?!* Tummatassun mieli teki huutaa ajatuksensa äänen.
Hän nielaisi hermostuneena ja hieman kiusaantuneenakin.
Kultakuiske sanoi kaipaavansa raikasta ilmaa ja siksi oli lähtenyt kävelylle. Olisi hänkin lähtenyt kävelylle, jos olisi joutunut olemaan tunkkaisessa pentutarhassa monta kuuta.
"Tummatassu, minulla olisi sinulle asiaa. Tulisitko illalla juttelemaan kanssani?" kuningatar kysyi ja teki jo lähtöään.
Tummatassu kallisti päätään, mistäköhän emo halusi puhua hänen kanssaan?
Hän vilkaisi Sädetassua, joka kohautti hänelle olkiaan pienen hymyn pysyessä naaraan kasvoilla.
Hän käänsi katseensa vielä emoonsa, joka oli kääntynyt häneen päin. Kultakuise vinkkasi hänelle toista silmäänsä mikä sai Tummatassun täysin hämille.
Mitään sanomatta emo sitten vihdoin lähti jättäen heidät kahdestaan taas.
"Mitäköhän hän aikoo sanoa minulle illalla?" Tummatassu mutisi ääneen ja päästi huokaisun.
Hän käänsi katsettaan Sädetassuun, joka katseli jonnekkin kauas.
"En osaa sanoa. Ehkä se on jotakin tärkeää?" Sädetassu naukui kysyvään tapaan.
"Kaipa sitten niin", hän naukaisi ja istahti paremmin naaraan vierelle.
Heidät hännät koskettivat toisiaan ja molemmat hieman värähtivät ja ottivat väliä.
"Anteeksi!" Tummatassu kerkesi sanahtaa nopeasti naaraan reaktion takia.
Toinen vain pudisteli päätään ja vältti katsekontaktia.
"Pi-pitäisikö meidän palata leiriin vai mitä ajattelisit?"
"Joo sopii", Sädetassu naukaisi ja nousi nopealla liikkeellä tassuilleen.
Hän käveli tuon ohi ja kosketti tällä kertaa tahallaan oppilasta kylkeen. Sädetassu käänsi katseensa häneen kurtistaen hieman kulmiaan söpösti. *Söpösti?* Tummatassu ravisti päätään pienen punan hiipiessä hänen tummille kasvoilleen.
Hän hymyili naaraalle ujosti ja loikki sitten eteenpäin.
He olivat vain ystäviä, mutta... Ei se ollut niin helppoa, kuin sanottu. Hän halusi olla tuon kyseisen kauniin naaraan ystävä, mutta hän halusi jotakin hieman enemmänkin...
Tummatassu ravisti uudestaan päätään. Hän ei edes tiennyt mitä mieltä tästä koko asiasta piti edes olla. Hän itse hämmentyi omista ajatuksistaan ja tunteista mitä syntyi Sädetassun kanssa.
Sädetassu kiri hänen vierelle ja hiljaisuudessa he kulkivat leiriä kohti.
Tähän aikaan vuodesta oli ihanaa. Kaikki lumi alkoi sulaa, mutta se kimmelsi kauniina auringon hentoisissa säteissä. Sää oli alkanut lämmetä ja kaikki riistaeläimet olivat alkaneet jo palailla. Metsä oli erittäin eloisa.
He saapuivat leiriin ja hän sujahti ensin piikkihernetunnelin läpi aukiolle.
Emoa ei näkynyt missään, aukiolla vain seisoskeli Hunjavirta ja Tuiskuloikka, jotka näyttivät keskustelevan jostakin.
Tummatassu vain kohautti olkiaan ja vilkaisi Sädetassua vierellään:
"Minä menen kysymään mitä asiaa Kultakuiskeella oli. Tulen sitten takaisin, okei?"
"Joo toki se on okei!" Sädetassu naurahti ja läpsäisi häntä korvalle.
Naaraan käytös sai hänen kasvoilleen typerän virneen.
Sydän hypähdellen hän lähti kohti pentutarhaa. Siellä hän uskoi emon olevan.
"Kultakuiske? Sinulla oli asiaa, tulin jo nyt", hän naukaisi pesän suuaukolta.

//Jezkebel? Anteeks ku tulee vasta nyt jatkoa '○.○ Ja ei varmaan haittaa jos Puroklaaniin keksin yhen uuden soturin Tuiskuloikan? :3

Vastaus:

Ei haittaa ollenkaan! Ja vastailen heti, kun ehdin. Saat tästä tarinasta 26 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

18.05.2018 16:54
Heräsin pökertyneenä korvia riipivän rapinaan.
”Menen keräämään yrttejä”, huikkasin Tammiturkille ja lähdin ulos. Aamupartio oli jo lähtenyt. Suuntasin kohti piikkihernetunnelia. Minun oli päästävä ajattelemaan. Mitä se rapina oikein oli? Tammiturkki ei ainakaan rapistellut. Oliko leiriin tunkeutunut joku? Yhtäkkiä huomasin maassa siankärsämöä. Tulin tänne keräämään yrttejä, muistutin itselleni ja keräsin maasta siankärsämön. Pitäisi löytää kissanminttua, nyt kun sitä on. Lehtikadon aikaan tarvitsemme sitä paljon. Ilman sitä kissat kuolevat viheryskään. Katselin ympärilleni.
”Tuolla!” minun oli pakko huudahtaa. Lähdin hakemaan kissanminttua. Nyt palaan leiriin, ajattelin kissanminttu ja siankärsämö suussani. Minulla on vielä paljon opittavaa, ajattelin leirin suulla. Kävelin leirissä suoraan parantajan pesään yrttien kanssa. Laitoin ne niille tarkoitettuihin paikkoihin.
”Hei Tammiturkki, toin kissanminttua ja siankärsämöä!” huusin kun sain yrtit laitettua.

Vastaus:

Mukava pikku pätkä! Saat 3 kp:ta.

- Jezkebel

©2018 Saniaiskanjoni v1.2 - suntuubi.com