Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne sitte vaan kirjottelemaan... Tarinoilla ei ole mitään maksimipituutta. Toivoisimme kuitenkin, että tarinoita EI kirjoitettaisi parin virkkeen pätkissä ;) Eli vähintäänkin viisi riviä tekstiä.

Tarinoissa voit siis käyttää muiden ropettajien kissoja, tai keksiä itse sivuhahmoja, joita EI tarvitse luoda (luominen alkaa olla kannattavaa jos kissa esiintyy useammassa tarinassa moneen kertaan). Jos käytät muiden kissoja älä satuta tai tapa niitä kysymättä kissan ropettajalta! Niin ja lisäksi tutustu ensin kissaan ettei käy niin, että tarinassasi kissa on hullu tappaja vaikka se olisi oikeasti ystävällinen!

Kirjoitus muodolla ei ole väliä, eli voit kirjoittaa minä-muodossa tai kertojalla. Kun aloitat tarinasi kirjoittamisen, laita nimi kohtaan ensin oman kissasi nimi ja sitten klaanisi nimi... ;3 (Tämä helpottaa huomattavasti meidän yp:iden työtä!)

 

Vuodenaika: Lehtikato eli talvi. Kuitenkin ilmasto alkaa pikkuhiljaa muuttumaan hiirenkorvaiseksi eli keväiseksi.

 

Ropetukset Rope ;3 osioon

 

Ajankohtaista:

(Auttaa sinua, roppettajaa pysymään ajantasalla tapahtuvista asioista, myös tarinoissasi.)

Seuraava kokoontuminen 24.01. - 29.01.2018

Seuraava parantajien kokoontuminen 05.02. - 08.05.2018

Riistaa on paljon ja kaikki on hyvin, mutta öisin muutamaa valittua kissaa kalvavat huonot unet, mikä on merkki pahasta

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Liekkipentu ~ Nummiklaani

13.01.2018 18:21
Liekkipentu hiipi nukkuvien pentujen ohi pentutarhasta. Pentu oli edellispäivänä tuntenut sisällään oudon tunteen. Hänen olisi pakko päästä ulos pimeästä leiristä katselemaan lehtikadon maisemia ja tuntemaan kylmää tuiverrusta kasvoillaan. Kollin oli pitänyt kutsua Kuurapentu mukaansa, mutta Liekkipennun veli oli nukahtanut ennen kuin Liekkipentu itse oli edes päässyt pentutarhaan ilta ateriansa jälkeen. Eikä punaruskea kissa enää halunnut herättää veljeään, tuo oli nukkunut niin rauhallisen näköistä unta. Liekkipentu pääsi pentutarhan suuaukolle ja tunsi jännityksen vain yltyvän. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun pentu olisi yksin lädössä ulos leiristä. Ja kaiken lisäksi vielä yöllä! Kolli siristi silmiään ja yritti erottaa leirin ulkonäköä pimeässä. Hänen piti varmistaa, että olisi aivan yksin. Kukaan ei saisi olla näkemässä sinisilmän livahtamista, ettei hän vain joutuisi ongelmiin. Kun reitti oli Liekkipennun mielestä selvä, hän riensi kohti leirin suuaukkoa.
*Kohta pääsen näkemään lehtikadon omin silmin!* pentu ajatteli innostuneena, mutta päästessään tunneliin, mikä johti ulos, kolli pysähtyi yllättäen. Tunnelin uloskäynnillä makasi hopeanharmaa naaras.
*Sulkatähti!* punaruskea kissa tajusi siniset silmät suurina. Hetken kauhisteltuaan näkymää Liekkipentu pudottautui maahan makaamaan. Nyt hän ei mitenkään pääsisi ulos leiristä, kun klaanin päällikkö vartioi ainoaa uloskäyntiä! Pentu alkoi miettimään uutta suunnitelmaa, koska halu ulkonakäymiseen vaan kasvoi kasvamistaan. Aluksi Liekkipentu ajatteli vain lähteä kertomaan Sulkatähdelle, että haluaisi käydä ulkona, mutta päällikkö kuitenkin vain passittaisi hänet takaisin pentutarhaan nukkumaan. Pentu kuitenkin kohta keksi toisen suunnitelman. Hän menisi piiloon odottamaan, että naaras lähtisi pois vartiopaikaltaan ja sitten nopeasti itse juoksisi ulos, kun hopeanharmaa kissa ei katsoisi hänen suuntaansa. Kollista idea kuulosti mahtavalta, joten hän nousi ja palasi takaisin leiriaukiolle. Hetken sopivaa piilopaikkaa etsittyään punaruskea kissa päätti mennä tuoresaaliskasan taakse. Liekkipentu pystyisi piiloutumaan siellä olevan jäniksen taakse loistavasti. Asetuttuaan leirin seinämän ja jäniksen väliin pentu laski päänsä tassujensa päälle. Siinä odotellessaan Sulkatähteä kolli mietti hänen ja Kuurapennun vanhempia. Liekkipennun ja Kuurapennun isä Tulitähti oli ollut kaikkien rakastama ja yksi vahvimmista päälliköistä Nummiklaanissa. Mutta hänelle oli tapahtunut jotakin eikä häntä enää nähty sen kummemmin. Liekkipentu muisti miten hän ja Kuurapentu olivat kyselleet emoltaan isänsä kohtalosta, mutta tuo ei ollut suostunut kertomaan heille mitään. He olivat myös kyselleet muilta klaanitovereiltaan, mutta eivät ikinä saaneet vastausta. Heidän emonsa Tuikemyrsky oli toiminut hetken Sulkatähden varapäällikkönä, mutta myöhemmin tuokin katosi eikä tullut enää takaisin. Ajatellessaan vanhempiaan Liekkipentu tunsi parin kyyneleen valuvan poskiaan pitkin. Hän ikävöi heitä paljon ja toivoi, että he tulisivat takaisin.
*Isä, äiti... Lupaan, että minusta tulee vielä joku päivä Nummiklaanin päällikkö ja teen Kuurapennusta varapäällikköni!* pentu lupasi ja yhtäkkiä tunsi olevansa todella väsynyt. Kolli yritti parhaansa keskittyä pysymään hereillä ja tarkkailemaan Sulkatähteä, mutta kohta pentu tuoresaaliskasan takana olikin nukkumassa.

Nimi: Pakkasviima ~ Luuklaani

11.01.2018 18:04
Ilmapiiri oli hyvin jännittynyt. Parantaja oli saanut Kuolontähden suuttumaan oikein kunnolla. Pakkasviima piti itsensä tyynenä, vaikka ei pitänyt siitä että parantaja puhui päällikölleen tuolla tavalla.
"En usko että sinun kannattaa ivailla enempää, jos et halua että mitään pahaa tapahtuu sinulle" Pakkasviima totesi rauhallisesti pitäen katseensa naulittuna parantajaan.
*Hiirenaivoinen parantaja, kuinka hän kehtaa puhua päällikölle noin?* Pakkasviima ajatteli ärtyneenä. Varapäällikkö vilkaisi Kuolontähteä joka näytti kihisevän raivosta, tilanne voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä.
"Anna merkki kun haluat minun lopettavan tuon epäkunnioittavan saastan." Pakkasviima maukui Kuolontähdelle. Kolli otti valmius-asennon ja jäi odottamaan mahdollista komentoa päälliköltään.

Vastaus:

4 kokkaretta tarinasta.

- Jezkebel

Nimi: Kostokynsi ~ Luuklaani

11.01.2018 16:46
Heti, kun Kostokynsi saapui leiriin, pystyi parantaja kuulemaan Kuolontähden karjaisun. Kolli huokaisi syvään ja manasi hetken maailmaa. Mustavalkea kissa oli arvellut, että päällikkö oli jäänyt katselemaan hänen peräänsä ja varmistanut, että vihersilmä varmasti menisi hakemaan yrttejä, mutta ei Kostokynsi olisi arvannut, että naaras oli heti käännyttämässä häntä leirin suuaukolla. Parantaja pysähtyi ja jäi odottamaan mustaa kissaa. Sähisevää päällikköä seurasi Pakkasviima. Tämän huomattuaan Kostokynsi puristi silmänsä kiinni ja kirosi maailmaa hiukan lisää. Hän olisi nyt pahassa pulassa.
"Selitä", Kuolontähti sihisi hyytävästi päästyään tarpeeksi lähelle mustavalkeaa kissaa, mutta Kostokynsi ei reagoinut päällikkönsä puhesävyyn mitenkään. Kolli oli yrttienkeruu reissullaan saanut rauhoituttua ja pistettyä hermonsa kuriin. Parantaja oli vastaamassa naaraalle, mutta muisti suussaan olevat unikonsiemenet. Kostokynsi yritti mumista mustalle kissalle jotakin, mutta tämä sai päällikön vain vielä ärtyneemmäksi.
"KOSTOKYNSI SELITÄ MINULLE MITÄ TEET TÄÄLLÄ!" Kuolontähti karjui. Parantaja säpsähti ja luimisti hiukan korviaan. Hän kuitenkin piti katsekontaktin päällikkönsä kanssa. Kostokynsi nosti päätään korkeammalle ja avatessaan suunsa putosivat unikonsiemenet kallioalustalle. Naaras ei siirtänyt katsettaan hetkeksikään pois parantajan vihreistä silmistä.
"Olin tuomassa yrttejä pesääni, katsos kun en mitenkään saa kaikkea kuljetettua kerralla yksin", Kostokynsi maukui todella ivallisesti. Hän ei luultavasti ollut ikinä puhunut päällikölleen noin. Parantaja tarkkaili jännittyneenä mustan kissan ja varapäällikön reaktioita ja yritti arvata kumpi kävisi ensimmäisenä hänen kimppuunsa.

Nimi: Kettutassu nummiklaani

09.01.2018 19:04
Kettutassu makoili ystävänsä Lumitassun vieressä. Naaras katseli muita kissoja väsyneenä. Hän oli yrittänyt löytää hämähäkinseittiä kisailla kautta lumipyry oli haitannut oranssinruskean kissan hommaa. Hänen vieressään makaava Lumitassu huokasi ja katsoi Kettutassua tympääntyneenä.
"miksi lautta pitää tulla niin paljon... Olisin halunnut opetella vaikka mitä" Valkonen naaras maukui vieressään makaavalle akettutassulle. Kettutassu nyökkäsi ja katsoi ystäväänsä.
"minun on vähän vaikea opetella etsimaan yrittäjä on lumi on peittänyt kaikki" oranssi ruskea naaras sanoi haukotellen.

Aika vierähti ja pian oli ilta. Lumitassu ja Kettutassu makoilivat yhä pesässä. Sillä pihallemeno ei houkuttanut kumpaakaan. Kettutassu nousi hitaasti ylös ja venytteli.
"minnekkäs menet? " Lumitassu kysyi haukotellen. Oranssi haava naarass käänsi päätään ja katsoi Lumitassua.
" Ajattelin käydä katsomassa onko lumisade tyyntynyt yhtään" Kettutassu vastasi ja lähti kiipeämään ylös pesästä.

Kun naaras oli päässyt pesästä hän katseli ympärilleen. Lumisade oli hellittänyt. Kettutassu hengitti raikasta ilmaa ja lähti takasin pesään.

Vastaus:

Toivottavasti Kettutassu ja Lumitassu pääsevät seuraavana päivänä ulos. Rokotan hiukan kirjoitusvirheistä joten tästä tarinasta tulee 7kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Magic

08.01.2018 17:50
Kuolontähti-Luuklaani

Parantaja ymmärsi viimeinkin yskän ja lähti alistuneena pesästään, ohittaen sähisevän päällikkönsä aivan vierestä.
Kuolontähti ei ehtinyt paljoa tehdä, kun Pakkasviima jo yllätti hänet pesän suulta.
"Järjestyksessä? No, ellei niskoittelevaa parantajaa lasketa, niin kukaan ei vaikuttaisi olevan kuolemanvaarassa leirissä, joten kyllä", naaras vastasi kevyen sarkastisesti. Harvinaista kyllä, kissa suvaitsi jäädä keskustelemaan soturinsa kanssa. Toinen tuoksui metsältä, olisiko ollut metsästämässä? Riistakasassa oli muutama eläin, ja päällikkö viittasi Pakkasviimaa tuomaan itselleen syötävää. Kissa totteli, ottaen samalla itselleenkin.
"Nauti nyt, kun kerrankin saat aterioida päällikön kanssa", naaras ajatteli mielessään.
"Valtakunnassa kaikki hyvin siis?" soturi kysyi syötyään.
Kuolontähti oli vastaamassa, mutta kesken lauseen hän huomasi tutun hahmon oviaukolla.
"Kaikki hyvin, paitsi että ONKO SE LIIKAA PYYDETTY ETTÄ PARANTAJA HOITAISI TYÖNSÄ KUNNOLLA??"
Päällikkö viittasi soturinsa peräänsä ja lähti sähisten kohti parantajaa.
Hänellä näytti olevan hämähäkinseittiä mukanaan, mutta se ei tyydyttänyt naarasta, joka pysähtyi vaarallinen ilme kasvoillaan parantajansa eteen.
"Selitä", naaras sähisi hyisesti.

Vastaus:

Rip Kostokynsi. 9 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Sielutassu ~ Erakko

07.01.2018 19:59
Olin helpottunut päästessäni pois Kuutamoklaanin alueelta ongelmitta. Nyt, kun sen ongelman yli oltiin päästy, seuraavaksi pitäisi löytää ruokaa. Mutta uusi ongelma ilmestyi eteeni. Mistä Nummiklaanin alueelta löytäisin riistaa menemättä liian syvälle heidän reviirilleen? Pohdin asiaa pienen kitukasvuisen puun alla aivan pieneksi käpertyneenä, yrittäen suojautua kylmältä viimalta.
*Uskon, että löytäisin riistaa helposti jos menisin hiukan syvemmälle Nummiklaanin alueelle, mutta riski törmätä partioon olisi liian suuri. Jos taas lähtisin myöhemmin, yöllä, silloin, kun Nummiklaani nukkuu, olisin jo niin nälissäni etten saisi edes myyrää kiinni vaikka se kävelisi edessäni*, ajattelin itsekseni. Olisi vain pitänyt kuunnella Synkkäkukkaa ja napata se hiiri! Nyt en voisi edes tutkia sitä kurkkuyrttiä, kun Kuutamoklaanin partio kiertää ympäri aluettaan. Tunsin vatsani kurisevan ja päästin hiljaisen huokauksen suustani. Olin päättänyt lähteä klaanista, joten joutuisin itse huolehtimaan itsestäni. En saisi valittaa tälläisestä asiasta. Päätin nousta ja lähteä kävelemään Nummiklaanin rajaa pitkin kylmässä tuiverruksessa. Sakean lumipyryn takia en nähnyt eteeni kovinkaan paljoa. En myöskään haistaisi mitään, joten olisin pulassa jos Nummiklaanin rajapartio nyt sattuisikin kiertämään rajojaan.

Ilmeisesti olin saanut Tähtiklaanilta siunauksen matkani ajaksi, koska ei kulunut kauheasti aikaa, kun haistoin vaimeasti Puroklaanin hajun. Olin ihmeissäni. Olinko juuri kävellyt Nummiklaanin rajaa pitkin Puroklaanin rajalle ilma, että yksikään kissa tuli vastaan? Oloni oli samaan aikaan pöyristynyt, iloinen, mutta myös ahdistava. Ahdistus johtui varmasti siitä, miten en ollut haistanut yhtään riistaa matkallani. Istahdin alas lumeen ja jäin tuijottamaan Puroklaanin ja Nummiklaanin alueita. Jatkaisinko matkaani vai jäisinkö tähän odottamaan iltaa? Asia alkoi vaivaamaan mieltäni enkä pystynyt ajattelemaan kunnolla mitään muuta. Nälkä myös yltyi, samoin kylmä viima. Päätin, että olisi järkevämpää jatkaa matkaa. Saattaisin löytää riistaa ja pysyisin lämpimänä.

Ilta tuli nopeammin kuin ajattelin ja näkökenttäni pimeni. En nähnyt eteeni miltei ollenkaan. Sen verran tiesin, että olin ajautunut Puroklaanin alueelle ja että matkalla olin saanut päästäisestä vainun. Se ei riittäisi viemään nälkää, mutta ehkä laannuttaa sitä. Astelin varovasti hangessa ja yritin parhaani mukaan pysyä kiinni hajussa. Yritin myös varoa astumasta jäätyneisiin puroihin. Ei olisi mukavaa pudota jäihin nyt.

//Sielutassulle seuraa?

Vastaus:

Älä putoa :c
20 kp:ta
-Magic

Nimi: Pakkasviima ~ Luuklaani

07.01.2018 18:30
Pakkasviima istui soturienpesän kulmalla tarkkaillen leirin tapahtumia. Pian kolli huomasikin Kuolontähden lähestyen parantajanpesää. Tämä kiinnitti Pakkasviiman mielenkiinnon. Kuolontähti pysähtyi parantajanpesän suulle ja alkoi sähistä parantajanpesään. Hetken päästä Kostokynsi poistui pesästään. Pakkasviima lähti nyt tassuttelemaan päälikkönsä luokse. Pian hän pääsikin Kuolontähden luokse.
"Kuolontähti? Onko täällä kaikki järjestyksessä?" Pakkasviima kysyi tyynesti.

//Kuolontähti jatkaisitko?

Vastaus:

2 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Kostokynsi ~ Luuklaani

03.01.2018 14:56
Nyt Kostokynttä hirvitti ja kolli antoi pelkotuoksulle vallan. Kuolontähden uhkaukset kuulostivat liian tosilta naaraan ollessa aivan liian lähellä parantajaa. Mustavalkoinen kissa laski päätään alemmas, lopettaen kaikki irvistelyt sun muut. Hän poistui pesästään nopeasti, toinen kylki painautuneena kallioseinämään, toinen hivellen välillä päällikön turkkia. Vihersilmä kipitti nopeasti leiriaukion halki, eikä kääntynyt kertaakaan edes vilkaisemaan taakseen. Kostokynsi olisi leiriin jäämisellä ollut vain hengenvaarassa, joten järkevin vaihtoehto olisi hakea lähellä olevia yrttejä ja palata nopeasti takaisin leiriin. Hölkätessään alas vuoristopolkua parantaja kuitenkin mietti klaaniaan ja mielipiteitään. Kolli ei tiennyt miten hänen olisi tarkoitus jatkaa elämäänsä klaanissa mitä inhosi. Hänestä tappaminen oli väärin, mutta Luuklaani suorastaan palvoi sitä. Kaikki hänen klaanitoverinsa olivat olleet tappeluissa ja jopa tappaneet muita kissoja, kun vihersilmä itse ei voisi edes kuvitella ikinä satuttavansa ketään. Hän oli jo parantajaoppilaana päättänyt ettei ikinä kulkisi samanlaista polkua, mitä muut kissat klaanissa ja yritti pysyä vahvasti ja rohkeasti mielipiteensä rinnalla. Mutta mitä pidempään mustavalkoinen kissa klaanissaan asui, sitä vaikeammaksi asiat kävivät hänelle. Kostokynnen oli vaikeampi piilotella mielipidettään ja kolli mietti kaiket päivät sitä, että mitä tapahtuisi jos klaani kuulisikin parantajansa uskovan Tähtiklaaniin ja paheksuen klaanitovereidensa tekoja? Mustavalkoinen kissa tapettaisiin samassa silmänräpäyksessä eikä kukaan välittäisi siitä oliko hän parantaja vai ei.

Kohta Kostokynsi kuitenkin pysähtyi, sillä hän oli päässyt pienen puskan vierelle. Vihersilmä ravisteli puskaa tassullaan ja maahan tippui pieniä mustia siemeniä. Unikonsiemeniä. Parantaja nuolaisi siemenet kielensä alle ja kääntyi lähteäkseen takaisin leiriin. Matkalla hän hakisi kuolleesta puusta hämähäkinseittiä ja veisi ne sitten pesäänsä. Liike olisi riski, koska Kuolontähti ei todellakaan olisi tyytyväinen jos hän näkisi parantajan palaavan näin pian yrttienkeruu reissultaan.
*Ehkä Kuolontähti antaa minun hakea muut yrtit huomenna...*, kolli toivoi itsekseen.

Vastaus:

Taidat olla väärässä klaanissa, kissaseni :D
10 kp:ta
-M

Nimi: Aloe

03.01.2018 13:06
Tummatassu // Vuoristoklaani



Istuin oppilaiden pesän suuaukolla ja katselin muiden touhuja. Tänään pitäisi harjoitella mestarin kanssa, mutta jotenkin minusta tuntui, etten jaksa tänään. *Tuskin Aaltotähti jättää harjoituksia väliin*, ajattelin, *Vaikka onhan se mahdollista, jos oikein pyydän.* Sitten näin Myrskytuulen, joka käveli parantajan pesältä saaliskasalle. Päätin mennä sen luokse.
“Hei Myrskytuuli”, maukuin kunnioittavasti. Olihan hän varapäällikkö.
“Tuota, tiedätkö missä Aaltotähti on?”, kysyin tältä vielä.
“Juttelin hänen kanssaan hetki sitten”, tämä sanoi.
“Mitä tassullesi on käynyt?” Kysyin yhtäkkiä. Tämä kertoi astuneensa vain terävän kiven päälle. *Enpä saanut paljon tietoa*, ajattelin, kun lähdin pois Myrskytuulen luota. Sitten kuitenkin palasin, sillä minulla oli kova nälkä, ja jos suunnitelmani ei onnistuisi ja joutuisin harjoittelemaan, en kerkeäisi syödä enää. Tuskin silloin olisi enää saalista jäljellä, kun tulisin takaisin leiriin. Otin saaliskasasta yhden hiiren ja vein sen oppilaiden pesälle. Pysähdyin pesän sisäänkäynnille ja pudotin hiiren siihen. Sitten ryhdyin ruokailemaan.

“Aaltotähti!” Kutsuin päällikköä päällikön suuaukolla. En kuullut vastausta, mutten myöskään halunnut mennä pois. *Tai no, jos en löydä Aaltotähteä, tänään ei ole harjoituksia*, tajusin. Päätin lopettaa päällikön etsimisen. Lähdin pois päällikön pesältä, ja yritin keksiä itselleni tekemistä. Huomasin, että muutama soturi oli lähdössä partioon, ja päätin kysyä, pääsisinkö mukaan.
“Pääsisinkö mukaan?” kysyin, kun pääsin tarpeeksi lähelle. Soturit kääntyivät katsomaan toisiaan, ja nyökkäsivät sitten. Huomasin, että hei eivät kauheasti minua halunneet mukaan. *Enpä voi mitään luonteelleni*, ajattelin.

“Minne menemme?” Kysyin, kun lähdimme leiristä.
“Partioimaan”, yksi kissoista sanoi ja jotkut kissat nauroivat vastaukselle. Pyöräytin silmiäni. *Kyllä minä nyt sen tiedän!* Vaikka minua kuinka ärsytti, ja kaduin päätöstäni, kun päätin mennä partioimaan muiden mukaan, keskityin silti partioimiseen. Pidin kaikki aistit viritettynä varulta, ja vahvistin vuoristoklaanin rajoja.
“Tummatassu! Et johda partiota, joten joudut kuuntelemaan meitä, etkä kävellä siinä edessä kaikkia johdaten Tähtiklaani tietää minne”, eräs kolli sanoi.
“En ehkä johda partiota, mutten silti kuuntele teitä! Ette ole päällikköni!” sähisin, ja jatkoin matkaa.


// Sori tää eka on vähä huono :'/

Vastaus:

Ihan hyvähän tuo oli! Saat 16 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Magic

28.12.2017 01:02
Kuolontähti-Luuklaani

Naaras ei pitänyt parantajan tavasta hyppiä päällikköndä silmille, ja hän astuikin lähemmäs, pitäen terävän katseensa Kostokynnen silmissä.
"Käärmeeniskun? Sotureiden tehtävä on tappaa, tappaa ja tappaa joko ruoaksi tai muista syistä, sinun hommasi on hakea kasvit. MENE!"
Päällikkö korotti ääntään, tehden selväksi tämän olevan viimeinen varoitus.
Naaras nosti päätään ja valmistautui kutdumssn soturit paikalle.
"Hoidat tämän joko kunnialla tai vähemmän kunnialla. Päällikkösi käskyn noudattamatta jättämistä seuraa rangaistus. Kai haluat pitää asemasi, etkä pslata oppilaan tasolle, tai menettää näköäsi", naaras sihisi uhkaavasti parantajalleen, heilutellen verkkaisesti häntäänsä ilmassa.
Naaras kuunteli oviaukon suunnalta kuuluvia ääniä, arvioiden kauanko sotureilla kestäisi komennosta tylla paikalle. Toisaalta, kyllä päällikkö itsekin pärjäisi yhtä niskuroivaa parantajaa vastaan...
Kuolontähti ei liikahtanut paikaltaan. Kostokynnen olisi ohitettava naaras melko läheltä seinää, mikäli hän älyäisi oman parhaansa ja lähtisi.
Päällikön hermo alkoi olla jo todella kireällä, mutta hän peitti sen taitavasti jäisen kuorensa alle.

Vastaus:

Kuolontähti pitää parantajaansa kurissa... me likey. ;) Tästä tarinasta tippuu 7 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Kostokynsi ~ Luuklaani

19.12.2017 18:29
Päällikön suusta kantautui varoittavaa sihinää. Kostokynsi napautteli hännänpäätään vuoristo lattiaa vasten, yrittäen pitää hermojaan kurissa. Häntä ei pelottanut. Hirveästi ainakaan. Hän kuitenkin teki parhaansa ja yritti pysyä rauhallisena. Hän ei antaisi Kuolontähden haistaa pelkotuoksuaan.
"Enkö käskenyt sinua lähtemään hakemaan yrttejä? En pidä siitä että käskyjäni ei totella... Tarvitsemme ne yritit... Pian", naaras naukui varoittavasti, ottaen pari askelta parantajaa kohti. Kolli veti terävän henkäisyn, mutta hengitti ilmaa ulos sitten rauhallisemmin. Mustavalkeaa kollia ei hirvittänyt enää niin paljoa mustan kissan sihinä ja uhkailu.
"Siksi jäänkin leiriin", vihersilmä naukaisi. Hän etsi katseellaan päällikkönsä reaktiota, edes pientä sellaista. Kuolontähti oli varmasti huolissaan siitä, että koirien hyökkäyksen jälkeen ei yrttejä olisi enää tarpeeksi kissojen hoitamiseen, jos syttyisikin jonkin sortin sota. Mutta Kostokynsi oli tietoinen asiasta ja tekisi kaikkensa, että yrttejä ei saataisi lisää, jos se pidättelisikin hänen päällikköään ja tuon sunnitelmia. Naaras murahti närkästyneenä.
"Mitä oikein selität Kostokynsi?" Tuo murisi ja otti enemmän askelia parantajaa kohti. He olivat alle ketunmitan päässä toisistaan. Kollin hännän naputtelu loppui. Hän oli ainoastaan keskittynyt mustaturkkisen kissan kellertävän oransseihin siristyneisiin silmiin.
"Kuolontähti kaikella kunnioituksella, mutta etkö älyä kuinka paljon järkevämpää se olisi jos jäisin leiriin ja lähettäisimme vaikkapa Käärmeeniskun hakemaan niitä. Olisin täällä auttamassa jos jotain tapahtuisikin ja saisin silti ne yrtit mitä tarvitsen", mustavalkea kissa tiuskaisi ja luottosoturin nimen sanoessaan ääni muuttui silkaksi ivaksi. Kostokynsi oli myös siristänyt silmiään ja nostanut hiukan huuliaan, paljastaen hammas rivinsä. Hän tiesi, että mahdollisesti saisi Kuolontähden kimppuunsa, mutta tuskin tuo klaaninsa ainoaa parantajaa tappaisi. Tai niin hän ainakin toivoi.

Vastaus:

11 kp:ta.

- Magic

Nimi: Magic

10.12.2017 17:12
Kuolontähti-Luuklaani

Päällikkö heräsi pesästään, jonne oli käpertynyt kastuttyaan ulkona sateessa. Että pitikin juuri silloin lähteä haukkaamaan happea...
Kuolontähti asteli ylväänä aukiolle ja katsasti leiriä paikaltaan. Muutama soturi oli lähdössä metsästämään, ja pari pentua leikki jonkin sortin tappelua pentutarhan vierellä, emojen valvoessa leikkiä.
Naaras käveli kohti parantajan pesää, tarkoituksenaan varmistaa, että Kostokynsi oli lähtenyt matkalleen, kuten oli käsketty.
Sihinö kantautui päällikön suusta, kun tämä huomasi parantajan seisovan aloillaan pesässään, ilman aikomustakaan lähteä.
"Asianne Kuolontähti?" Kostokynsi kysyi.
Naaras ei pitänyt sävystä, jolla parantaja puhui, ja sähähti varoittavasti.
"Enkö käskenyt sinua lähtemään hakemaan yrttejä? Rn pidä siitä että käskyjäni ei totella... Tarvitsemme ne yritit... Pian", päällikkö naukui varoittavasti, astuen pari askelta lähemmäs uppiniskaista parantajaa.
Naaras tiedosti klaaninsa olleen hossuksiin jo pitkään. Liian pitkään. Ja nyt olisi aika korjata asia...
Mutta kaikki taistelemisen tapainenkaan olisi turhaa, jos klaanin parantaja ei viitsinyt hoitaa velvollisuuksiaan ja pitää varastoja täynnä.

Vastaus:

Kostokynsi on pulassa... Saat tästä 4 kokkaretta.

- Jezkebel

Nimi: Magic

10.12.2017 17:04
Aaltotähti-Vuorostoklaani

Päällikkö kuunteli rauhallisesti soturin ilmoituksen ja nyökkäsi sitten.
"Selvä. Kuulostaa siltä, ettei varsinaista uhkaa ole, mutta kun olet käynyt parantajalla, kokoa partio ja käy tarkistamassa rajat. Vahvistakaa merkit erityisesti sieltä, mistä erakko tuli yli."
Päällikkö väisti Myrskytuulen tieltä, ja viittasi häntä jatkamaan matkaansa parantajan luo.
"Kiitos ilmoituksesta."
Aaltotähti huomasi olevansa tavallaan helpottunut, kuullessaan alueella olleen kissan tunto eekit. Hän oli hetken pelännyt, että joutuisi lähettämään partion ystävänsä perään...
Leirissä oli yhä niitä, jotka arvostelivat päällikön ystävyyttä luopion kanssa, vaikka tämä olikin pari kertaa menneisyydessä auttanut klaania.
Taistovaaraa ei ollut aikoihin näkynyt, mistä päällikkö oli toisaalta tyytyväinen. Ristiriitatilanteet luopion rajan yli tullessa olivat aina ongelma, riippumatta siitö, oliko tulija ystävä vai vihollinen.

Vastaus:

Odotan Aaltotähden ja Taistovaaran kohtaamista ;) ja tästä tarinasta tulee 5 kokkaretta.

- Jezkebel

Nimi: Kostokynsi ~ Luuklaani

10.12.2017 13:49
Kostokynsi oli stressaantunut. Ei vain sen takia, että hänen pitäisi tänään jättää klaaninsa melkein koko päiväksi ilman parantajaa vaan myöskin sen, ettei hän olisi leirissä sitten estämässä mahdollisia murhasuunnitelmia. Mutta jostain syystä koko viimeisen neljäsosakuun ajan oli Kuolontähti seurannut parantajaa, kuin kissa hiirtä ja tullut sitten huomauttamaan ettei tuo mustavalkoinen kolli ollut käynyt kertaakaan hakemassa lisää yrttejä varastoonsa. Ja nyt oli käynyt käsky hakea niitä. Kostokynsi oli tarkoituksella jättänyt yrttien hakemisen vaan pitääkseen itse silmällä koko Luuklaania. Vihersilmää oli alkanut hermostuttaa, kun Luuklaani ei ollut tehnyt elettäkään muiden klaanien suuntaan vaan pysynyt hiljaa viimeiset kuut. Kuolontähden valtaannousemisesta, Mustakynnen ja melkein puolen Luuklaanin kuolemasta oli vain viisi kuuta aikaa. Luulisi, että uuden päällikön saadessaan olisi murhaklaani tehnyt heti jotain isoja liikkeitä tai vaikkapa aloittanut sodan jotakin klaania vastaan, mutta ei. Luuklaaniin oli hyökännyt koirajoukko. Se oli tehnyt pahaa jälkeä ja tuhoa. Kostokynsi muistaa tapahtumat vieläkin selvästi, no olihan siitä vain viisi kuuta aikaa. Hän muistaa miten oli kuullut huudot leiri aukealla, juossut ulos ja katsonut miten koirat olivat samantien hyökänneet pentutarhaan. Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. Seuraavaksi koko klaani oli koirien kimpussa ja hän puollusti parantajanpesää Yösulan, silloisen Luuklaanin varapäällikön kanssa. Hän muistaa miten osa koirista oli juossut ulos klaanista pari kissaa perässään ja sen miten vuoristotasanne täyttyi kissojen ruumilla. Sitten hän oli parin soturin kanssa ajanut koirat ulos leiristä aina neljänvirranpuulle saakka ja katsonut miten nuo olivat kadonneet Kuutamoklaanin alueelle.
Palatessaan takaisin leiriin oli hysteerinen Jäätassu juossut kollin luokse ja pyytänyt tuota tulvivalle joelle. Hän oli seurannut tuota nuorta oppilasta aina joen päässä olevalle vesiputoukselle ja sen alla olevan lammen vierestä hän löysi silloisen Kuolontuulen, Salamatähden, Luuhännän ja kuolleen Mustakynnen. Vasta myöhemmin oli hän kuullut miten joku koirista oli napannut Luuklaanin pennun mukaansa ja Mustakynsi oli lähtenyt tuon perään. Hänen peräänsä olivat lähteneet Salamatähti, Luuhäntä ja heidän peräänsä Kuolontuuli ja Jäätassu. Koira oli kuulemma vienyt pentua aina tulvivalle joelle, missä Mustakynsi oli koiran saanut kiinni ja kaikki kolme olivat tippuneet tulvivaan ja nopeasti virtaavaan jokeen. Mustakynsi oli saanut pelastettua pennun antamalla sen joen vieressä juoksevalle Salamatähdelle, mutta ei itse ollut päässyt ylös vaan osunut virran mukana kiviin, mikä oli saanut hänet melkein pyörtymään, ja ajautunut vesiputoukseen ja pudonnut siitä sitten lampeen mihin oli hukkunut. Luuhäntä oli käynyt hakemassa Mustakynnen ruumiin rannalle. Kostokynsi oli kuullut, että Mustakynsi olisi pystynyt pelastamaan itsensä, jos olisi jättänyt pennun veteen, mutta näin ei tapahtunut. Asia ihmetyttää näin jälkeenpäin Kostokynttä, koska Mustakynsi olisi ehkä viimeinen kissa joka olisi pelastamassa pentuja yhtään mistään, saati sitten uhraamassa itseään niiden takia.
Seuraavat päivät taistelusta olivat hirveät. Kaikki jäljellä olevat klaanin kissat olivat kerääntyneet joko parantajanpesään tai omiin pesiinsä ja Kostokynsi oli saanut juosta pesien väliä ja hoitaa kissoja taukoamatta melkein neljäsosakuun. Silti sotureita ja oppilaita kuoli koirien tekemiin vammoihin. Silloin mahtava Luuklaani oli neljäsosakuussa kutistunut vain parin kissan ylläpitämäksi laumaksi. Kostokynsi olisi silloin voinut karata klaanista, mitä niin paljon inhosi, muttei pystynyt jättämään haavoittuneita kissoja ilman parantajaa. Vaikka he olivat läpeensä pahoja, piti heitäkin auttaa.

Kostokynsi säpsähti ajatuksistaan kuullessaan sihinää parantajanpesän suuaukolta. Hän oli jäänyt muistelemaan menneitä ja uppoutunut ajatuksiinsa niin ettei ollut huomannut ajan kulumista ja pikimustaa naarasta, joka oli hänen pesäänsä ilmestynyt. Katsoessaan noihin siristettyihin kellertävän oransseihin silmiin tunsi Kostokynsi pientä kauhua sisällään, mutta piti kuitenkin itsensä rauhallisena.
"Asianne Kuolontähti?" parantaja naukaisi tylysti ja jäi odottamaan päällikkönsä vastausta.

//kirjotin nyt vähän backstorya siitä mitä Luuklaanille tapahtui ennen, taukoa ja tauon aikana. Mutta Kuolontähti jatkatko?

Vastaus:

25 kp:ta.

- Magic

Nimi: Meikäläinen

05.12.2017 09:08
Myrskytuuli, Vuoristoklaani

Myrskytuulen etsiessä katseellaan Aaltotähteä, tämä tulikin juuri päinvastaisesta suunnasta, kuin mihin harmaavalkoinen varapäällikkö katseli. Kolli säpsähti kun Aaltotähden ääni kuuluikin hieman etuvasemmalta. Hän käänsi vihreät silmänsä kohti mustaa kollia.
"Aaltotähti! " Myrskytuuli naukaisi ja kumarsi syvään. Samaan aikaan hänen päällikkönsä kysyi mitä oli käynyt kun harmaavalkoisen kollin tassusta tihkui verta.
"Äh, ei mitään, astuin vain terävän kiven päälle", hän vähätteli. Kolli nosti tassunsa ilmaan pesten sen huolellisesti. Hän käänsi kuitenkin katseensa Aaltotähteen, joka sanoi että hänen piti mennä ilmoituksensa jälkeen parantajan tykö. Myrskytuuli nyökkäsi.
"Minä tapasin jonkun erakon tai kotikisun reviirillämme. Ajoin hänet tiehensä, ja hän juoksikin kotiaan kohti." Myrskytuuli muisteli kissan nimeä, mutta ei tiennyt sitä.
"En kyllä valitettavasti kysynyt hänen nimeään, mutta hän oli harmaa turkiltaan, ja siniset silmät", hän pahoitteli. Myrskytuuli odotti mitä päällikkö sanoisi. Murskytuulen maha kurisi. Heti kun hän on käynyt parantajan luona hän etsisi itselleen jotakin syötävää.

Vastaus:

Saat 7 kp:ta!

- Jezkebel

Nimi: Magic

04.12.2017 21:54
Aaltotähti-Vuoristoklaani

Päällikkö istui pesänsä edessä, katsellen pentujen leikkiä. Hän oli nukkunut pitkään ja siksi yhä virkeällä tuulella.
Leirissäkin kaikki oli hyvin, eikä mitään ihmeellisyyksiä ollut yhtä oppilasten kiistaa lukuunottamatta syntynyt.
Samassa leiriin säntäsi Myrskytuuli, joka seisahtui, hakien jotain, tai jotakuta katseellaan.
Aaltotähti seuraili kissan touhuja hetken, ennen kuin kolli äkkäsi hänet, ja lähti tulemaan kohti. Päällikkö nousi seisomaan ja asteli soturia vastaan.
"Onko jokin vialla?" Aaltotähti naukaisi, ja tarkasteli toista kollia kstseellaan, havaiten tämän tassun vuotavan verta.
"Mitä on tapahtunut? Oletko kunnossa?" päällikkö kyseli hitusen huolestuneesti, pitäen vain kevyen arvokkuuden äänessään. Aaltotähti ei ollut koskaan oppinut olemaan muiden yläpuolrlla hierarkiassa, ja käyttäytyi yhä usein kuin soturi, tosin se ei näyttäny klaania haittaavan, hoitihan päällikkö kuitenkin työnsä hyvin.
"Kun olet sanonut asiasi, saat mennä näyttämään tuota tassuasi parantajalle", Aaltotähti enemmänkin ilmoitti, ja jäi sitten odottamaan, mitä kollilla olisi sanottavanaan.

Vastaus:

Saat 10 kokkaretta! ^^

- Jezkebel

Nimi: Meikäläinen

04.12.2017 18:48
Myrskytuuli, Vuoristoklaani

Valkea-harmaa kolli istuskeli laakealla kivellä Vuoristoklaanin reviirillä. Hän oli melko alhaalla vuoristossa. Hänen ohuen turkkinsa läpi kylmä viima puhalsi jäisen tunteen Myrskytuulen sisimpään. Hän nousi hitaasti ylös ja loikkasi vieressään olevalle kapealle polulle. Taidokkaasti tasapainoillen hän juoksi polkua ylös lämmittääkseen itsensä. Matkalla hän katseli ympärilleen näkyisikö missään riistaa. Hän oli puolivälissä rinnettä kun äkkiä huomasi liikettä silmäkulmassa. Hän seisahtui liusuen ja kääntyi liikkeen suuntaan. Hahmosta hän tunnisti sen kissaksi. Hän hiipi varoen lähemmäs yrittäen pysytellä tuulen alapuolella. Mutta metsästys ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa. Kun hän oli kymmenen metrin päässä vieraasta kissasta, joka oli selin häneen, hän varisutti pikkukiviä liikkeelle. Edessä tyynesti istuva harmaa kissa jännittyi ja käännähti ympäri.
"Seis!" ehti Myrskytuuli ulvahtaa, ennenkuin vieras kissa oli jo pujahtanut lähimmän kiven taa. Hetkeäkään empimättä Myrskytuuli juoksi kiven luo, loikkasi sen päälle. Hypätessään toiselle puolelle kiveä hän käännähti ilmassa niin että oli vastakkain toisen kissan kanssa.
"Hei!" Myrskytuuli naukaisi. "Tämä on Vuoristoklaanin reviiriä."
Harmaa naaras katsoi häntä avuttomasti kirkkaaansinisillä silmillään.
"Hyvä on! En tiennyt", hän naukaisi.
"Hah, et haistanut rajamerkkejä?" Myrskytuuli kysyi arvaten että naaras valehteli.. "Puhu vaikka... päälliköllemme. Haluatko sinä hänen juttusilleen?"
Naaras katsoi kollia epäröivästi.
"Onko minulla valinnanvaraa?"
Myrskytuuli huokaisi pyritellen samalla silmiään.
"Kuule, minä olen hellämielinen, mutta jos ystäväni tulevat siitä on leikki kaukana. No niin, mene", hän käski. Naaras nousi seisomaan ja vilahti Myrskytuulen ohi. Myrskytuuli seurasi häntä etäämpänä varmistaakseen että hän todella lähti. Toden totta, naaras pinkoi rajan yli toisen klaanin reviirille. Myrskytuuli käännähti ympäri ja pinkaisi juoksuun. Hänen pitäisi rientää kertomaan tuosta kohtaamisesta Aaltotähdelle. Juostessaan hän loikki monien kivien yli. Laskeutuessaan kolmannen hypyn jälkeen hän astui terävän kiven päälle. Hän ei välittänyt vaikka tassu tiputti verijälkeä kiviin vaan jatkoi samaan tahtiin. Pian hän oli leirissä. Hän etsi katseellaan Aaltotähteä.

Vastaus:

Kukas tämä salaperäinen kissa oikein on? Saat 21 kp:ta.

- Jezkebel

©2018 Saniaiskanjoni v1.2 - suntuubi.com