Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne sitte vaan kirjottelemaan... Tarinoilla ei ole mitään maksimipituutta. Toivoisimme kuitenkin, että tarinoita EI kirjoitettaisi parin virkkeen pätkissä ;) Eli vähintäänkin viisi riviä tekstiä.

Tarinoissa voit siis käyttää muiden ropettajien kissoja, tai keksiä itse sivuhahmoja, joita EI tarvitse luoda (luominen alkaa olla kannattavaa jos kissa esiintyy useammassa tarinassa moneen kertaan). Jos käytät muiden kissoja älä satuta tai tapa niitä kysymättä kissan ropettajalta! Niin ja lisäksi tutustu ensin kissaan ettei käy niin, että tarinassasi kissa on hullu tappaja vaikka se olisi oikeasti ystävällinen!

Kirjoitus muodolla ei ole väliä, eli voit kirjoittaa minä-muodossa tai kertojalla. Kun aloitat tarinasi kirjoittamisen, laita nimi kohtaan ensin oman kissasi nimi ja sitten klaanisi nimi... ;3 (Tämä helpottaa huomattavasti meidän yp:iden työtä!)

 

Vuodenaika: Hyvin aikainen hiirenkorva. Eli lunta vielä kaikkialla, mutta se alkaa pikkuhiljaa sulamaan pois ja sää lämpenee.

 

Ropetukset tänne

 

Ajankohtaista:

(Auttaa sinua, roppettajaa pysymään ajantasalla tapahtuvista asioista, myös tarinoissasi.)

Seuraava kokoontuminen 26.03. - 02.04.2018

Seuraava parantajien kokoontuminen 07.04. - 10.04.2018

Riistaa on hiukan vähemmän mitä yleensä, mutta klaaneilla on muuten kaikki hyvin. Sairauksia ei ole liikkeellä. Klaanien välit pysyvät hyvinä. Myös monia erakko -ja kotikissoja ollaan nähty enemmän mitä tavallisesti.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Syreenikukka - Kuutamoklaani

20.04.2018 19:43
Hän katsoi toisen kullanruskeaa turkkia mitä koristeli tummemmat ruskeat raidat, ne itseasiassa sopivat naaraalle ja kaiken kruunasi määrätietoiset meripihkaiset silmät.

"Onnea Syreenikukka! Olet soturi" Tiikeritassu onnitteli ja katsoi häntä suoraan, syvälle silmiin.

"Jep ja kohta sinustakin tulee!" Syreenikukka naukaisi reippaasti ja heitti toiselle hymyn, mitä ei muille niin helposti näyttänytkään.

"No joo, mutta joudun vielä odottamaan todella kauan!" naaras oppilas naukaisi tyytymättömänä ja pyöräytti silmiään.

"Ai niin en muistanutkaan, että sinusta tulee silloin vasta soturi, kun minusta tulee klaanivanhin!" hän heitti sarkastisesti virnuillen mihin toinen vain vastasi näyttäen kieltään hänelle.


Aurinko oli jo laskemassa, kun Syreenikukka istuskeli aukiolla ja katseli auringonlaskua. Hän oli istunut siinä jo aikansa ja varmasti kohta jo joku tulisi häätämään hänet pois siitä, koska hänen vartioimisensa "ihanien" veljiensä kanssa alkaisi.

Naaraan valtasi kylmä, ontto tunne mikä vain sai hänet surulliseksi nimittäin se kysymys mitä hän jankkasi päässään oli se, että miksi Pilvipyrstö ei ollut tullut onnittelemaan häntä?

No ei hänkään olisio tullut itsekkään onnittelemaan itseään, koska se miten hän oli käyttäytynyt ja puhunut Pilvipyrstölle... Se oli varmasti juuri se syy miksi kolli soturi ei ollut tullut onnittelemaan häntä, vaikka toinen tiesi, että juuri tämä kyseinen päivä oli mahdottoman tärkeä hänelle.

"Öh hei...?"

Syreenikukka heräsi transsistaan hieman säpsähtäen ja vilkaisi sivulleen missä juuri istui tuo kyseinen kolli.

Kellanpunainen tuuhea turkkinen kolli tarkkaili häntä kiinnostuneesti, mutta samalla kysyvänä.

"Ööäh hei!" hän huudahti ja punasti sitten hieman.

Mikä hänellä kissa vieköön oli?!

"Minun piti tulla onnittelemaan sinua, mutten kerennyt, koska lähdit niin nopeasti pois paikalta", Pilvipyrstö ilmoitti omaan viileään tapaansa.

Se miten kolli puhui oli ihailtavaa, rauhallisuus ja samanlainen ystävällisyys kajahteli kollin puheessa.

"Ai?" hän naukaisi ja alkoi saada takaisin sitä samaa kylmyyttä mikä oli ollut koko ajan mukana, mutta lähtenyt hetkeksi pois, ja nyt se taas tuli takaisin...

Miten muka Pilvipyrstö ei ollut huomannut häntä jos hän oli istunut siinä samassa paikassa jo todella kauan?

//Joo sori taas tällänen "pikku" tauko, mut nyt jatkoin taas Syreenillä :) Nuoren naaraan elämä on aika ristiriitaista 8) Mutta Meikäläinen jatkaisitko?

Nimi: Meikäläinen

16.03.2018 16:50
Kun Tiikeritassu aamulla heräsi, ensimmäiseksi hänet valtasi ikävystyminen. Tänään Syreenitassu pääsisi soturiksi, ja Tiikeritassun pitäisi yksinään olla ja elää. *No, kyllä minä pian olen soturi!* Kai pitäisi iloita toisen puolesta.
Niinpä hän väänsi kasvoilleen jonkinlaisen hymyn, ja marssi ulos tyhjästä pesästä.
Aurinko häikäisi hänet, ja naaras tunsi sen lämmön turkillaan. Kevätkö oli tullut?
Vilkaistessaan ympärilleen oppilas päätteli Syreenitassun jo lähteneen. Hän lähti tuoresaaliskasalle. Se oli melko suppea, kaikki, tai lähes kaikki olivat ilmeisesti syöneet.
Jäljellejääneistä eläimistä naaras valitsi pienehkön linnun. Nähtyään Vasanloikan, hän tepsutti mestarinsa luo syömään.
Käytyään istumaan hän kysyi:
"Mitä tänään tehdään?"
Naarassoturi pudisti päätään.
"Mitä haluaisit? Tänään saat valita."
Tiikeritassu ei kauaa epäröinyt, vaan sanoi:
"Joo, taisteluharjoituksiin."
"Oletko varma?"
"Joo joo."
Keskustelun lomassa kumpikin oli saanut Ateriansa hotkittua, ja lopulta Vasanloikka nousi ylös.
"Lähdetään sitten", tämä huokasi.
Oppilas nyökytteli ja lähti ravaamaan leirin suuaukkoa kohti.


Vasanloikka johdatti heidät sopivan aukealle paikalle, ja pyysi oppilastaan kertaamaan liikkeitä itsekseen. Tiikeritassu hyppeli kauemmas ja mietti hetken liikkeitä. Muutamaa hankalaa liikettä hän testasi lumipaakkuun, ja lopulta, kun kärsivällisyys ei enää riittänyt, hän palasi innoissaan mestarinsa tykö.
"No, mitä tehdään?"
Vasanloikka kohotti katseensa ja näytti vähän hämmästyneeltä.
"Joko sinä kertasit?"
"Täh? Kyllä", Tiikeritassu vastasi kummissaan. Ei kai Vasanloikka odottanut, että hän koko aikaa harjoittelisi?
"Selvä, opetan sinulle muutaman uuden liikkeen."

Iltapäivän ja alkuillan aikana Tiikeritassu oppi kaikki 4 liikettä.
Ensimmäinen minkä hän oppi, oli se, että 'jos sinä ja vastustaja kumpikin olette takakäpälillänne seisomassa ja huitomassa, pudottaudu äkkiä maahan ja tönäise kissa selälleen.' Se oli hyvin helppoa, ja Tiikeritassu sai Vasanloikankin aikansa yritettyään kaadettua.
Toinen liike: 'jos olet tarpeeksi nopea, voit tehdä näin: pujahda vihollisen sivulle, ja loikkaa tämän yli. Kun olet vielä ilmassa, mutta päässyt vihollisen toiselle puolelle, ota vastapuolen kyljestä vauhtia. Ja sen teet siten, että ponnistat takajaloillasi hänen kyljestään. Vastapuolen pitäisi horjahtaa tai menettää tasapaino, riippuu kuinka nopea ja yllättävä olet." Sen tempun alkuvaiheet olivat hyvin helpot, mutta tasapainon säilyttäminen vaati harjoittelua.
Kolmas liike meni siten, että jos vastustaja on hyvin iso ja korkea, voi heittäytyä selälleen tämän vatsan alle ja kynsiä mahaa. Temppu on kuitenkin hyvin vaarallinen, ja toisen kissan alla piti olla vain sekunti tai kaksi.
Neljäs ja viimeinen temppu oli yllätys: piti vain osata soveltaa monia erilaisia harhautuksia yhteen ja samaan nippuun. Se liike on hyvin monipuolinen, turvallinen, ja hyvä, mutta vaati harjoittelua, ja temppu oli niistä 4 miltei vaikein.

Harjoitusten päätteeksi Tiikeritassu oli tyytyväinen, kun oli ollut niin helppoa. Ne oli ollut kiva ja nopea oppia, mutta ne olivat hyödyllisiä ja aika omaperäisiä.


Lopulta kun he saapuivat leiriin, näki Tiikeritassu aukiolle kokoontuneen kissajoukkion, ja keskellä päällikön.
Kaksikko istahti joukkoon reunalle juuri, kun päällikkö aloitti.
Nyt Syreenitassusta tehtäisiin oppilas.


Tiikeritassu ulvoi kolmikon nimeä, ja pian Syreenikukka tuli hänen luokseen.
"Onnea Syreenikukka! Olet soturi", oppilas onnitteli, ja työnsi pienen kateuden pois.


//Tikru?

Vastaus:

Tämä oli mukava tarina! Saat 27 kp:ta, mikä tarkoittaa sitä, että Tiikeritassu pääsee nyt soturiksi! Onnittelut, ilmoitatko Tiikeritassun soturinimen chatissa vai vasta tarinassa?

- Jezkebel

Nimi: Luoti - erakko, Luodin jengi

15.03.2018 22:18
Luoti torkkui rauhaisasti pesässään, kun ulkoa kuului sähinää ja meuhkausta. Kolli säpsähti pystyyn ja nosti kasvoilleen tavallisen, tunteettoman ilmeensä, ennenkuin jähmettyi kuuntelemaan ääniä.
Jotkut tappelivat.
Pikimusta kolli sähähti ärtyneesti ja marssi ulos Johtajan pesästä, pesästä, joka sijoittui ikivanhaan koirankoppiin lähelle pienehköä latoa. Sinne Luoti joukkioineen oli väliaikaisesti päättänyt jäädä.
Ulkona oli hämärää. Vaikka taivaalle vilkaistessa näki tuuheiden oksien läpi pilkottavan, voimakkaan auringonkajon, ei täällä sankkojen oksaverhojen ja suurten kuusien alla ollut paljoakaan valoa, kaikkialla oli vain melko hämärää.
Oli siinä parin, kolmen, neljänkymmenen metrin päässä tietenkin ikivanha pelto, joka muistutti kuitenkin enemmän miniatyyrimetsää.
Puikahtaessaan ulos tuulelta, vedestä ja lumelta suojatusta oviaukosta näki Luoti kahden jengiläisensä tappelevan muutaman muun kissan ympäröivänä. Kaksi pukaria, Roihu, liekinvärinen, roteva, lyhytturkkinen kolli keltaisin silmin, sekä Fall, voimakkaan siniharmaa keskikokoinen kolli vihreänharmain silmin, olivat toistensa kimpussa. Heidän ympärillään oli neljä kissaa, ja näiden touhut näyttivät epäilyttävästi kannustamiselta.
Samassa eräs kissoista huomasi Luodin. Hän päästi äänettömän huudahduksen ja painoi päänsä. Jokaisesta jäykästä liikkeestä, hengenvedosta näkyi silmiinpistävä kauhu.
Ja kauhu oli asia, josta Luoti piti. Samalla se oli asia, joka täytyi totaalisesti kitkeä, mikäli se johonkuhun muuhun kuin Luotiin kohdistuisi.
Ensimmäisen kissan reaktiosta kaikki muutkin pian havahtuivat, ja tuota pikaa jok'ikinen paikalla olevista kissoista oli kumartuneena. Ja jok'ikisestä näkyi kauhu, pelko, epäluulo. Jokin sellainen.
Luoti paljasti hampaitaan hieman silkasta väsymyksen tapaisesta ärtymyksestä, mutta jo se sai aikaan pelon hulvahdukset kissoissa, jotka olivat edelleen hieman kumarassa.
Kolli huokasi. Tuollainenko tyranni, diktaattori hän muka oli? Että kaikki tunsivat kauhua jenginjohtajaa kohtaan? Hähäh, siitähän Luoti tykkäsi.
"Mitä täällä tapahtuu?" Luoti ei korottanut ääntään. Itse asiassa hän puhui tavallista hiljaisemmalla äänellä.
Ja se jos mikä oli huono merkki... muiden kannalta.
Hänen äänensä sihisi kylmyyttä ja tunteettomuutta. Itse asiassa hänen äänensä oli juuri kuin hänen luonteensakin... - täydellinen, vai? -.
Eräs Luodin alaisista astahti eteenpäin, ja hetken ajattelun jälkeen Luoti päätteli sen olevan Snacksi, eräs nuori naaras, joka oli kuitenkin silloin tällöin kävi tarpeelliseksi, olihan tämä mestariluokan juonittelija ja vielä parempi niiden toteutuksessa. Nimi vain oli kertakaikkisen kamala.
Oljenvärinen turkki harmain laikuin, kera sinisen ja vihreän silmän olivat naaraan helposti tunnistettavissa olevat tuntomerkit, ja kun otti lukuun tuon piikikkään turkin ja terävän kielen, ei Snacksista voinut erehtyä.
Monivärinen kissa asteli reippaasti Luodin eteen ja kumarsi.
Jenginjohtajaa antoi tämän odottaa siinä kumarassa useita pitkiä sekunteja, ennenkuin sanoi:
"Snacksi."
Nuorukainen, vähän yli vuoden ikäinen kissa, värähti hivenen, ennenkuin suoristautui ja kohtasi vakaan tyynellä katseellaan Luodin.
"Niin, herra", tämä tokaisi kohteliaalla sävyllä.
"Kerro minulle, mitä tapahtui", kolli sähähti.
"Roihu ja Fall tappelivat."
"Kyllähän sen itsekin näin! Miksi?" Luoti astahti uhkaavasti eteenpäin. Snacksi ei voinut, eikä saanut perääntyä.
"Heillä tuli riitaa siitä, kumpi olisi parempi Neuvonantaja."
Luoti siristi silmiään.
"Kappas vaan. Jengissäni asioista päätetään ilman johtajaa...", hän naukaisi huolestuttavan ystävällisesti. "Roihu, Fall... tulkaas tänne."
Salamannopeasti Snacksi perääntyi muiden luo, ja kaksi muuta kissaa hiipivät pomonsa eteen, kyyryssä ja lyötyinä.
Luoti silmäili niitä viileästi.
"Enkö se olekaan minä, joka asioista päättää?" kolli lopulta kysyi ihmettelevällä äänensävyllä, pitäen kuitenkin katseensa kylmänä.
Kaksikko inisi jotain, mistä ei saanut selvää.
Ennenkuin kukaan huomasi yhtikäs mitään, oli Luoti jo astunut eteenpäin, ja viiltänyt kummankin kasvoille uuden, pitkän rannun. Oli vähällä, ettei se ollut puhkaissut heidän vasempia silmiään.
Kaksikko ei ehtinyt edes säpsähtää.
"No?" pienikokoisin tivasi. "Miten on?"
"Ei ole!" Roihu ulvahti.
"Päätät sinä!" jatkoi Fallkkin virttä.
"Ahahhah", Luoti naurahti ilottomasti. "Antaa vetää! Tällä viikolla ette syö yhtikäs mitään, ellen toisin käske."
"Kyllä herra!"
"Heti herra!"
Pian kumpaakaan ei enää näkynyt, ja vain 4 kissaa oli vaivaantuneina jäänyt paikalle.
"Snacksi", Luoti lopulta sanoi pehmeästi. Naaras terästäytyi.
"Kuinka voi auttaa teitä?"
"Tällä viikolla toimit Komentajana. Noniin, häipykää älkääkä palatko tuntiin. Snacksi, lähdet valitsemiesi kissojen kanssa kaksijalkanaan hommaamaan lisää kissoja joukkoihimme. Jos eivät tottele... tiedät mitä tehdä."
"Kyllä! Kiitos paljon, herra!" Snacksi kumarsi erityisen syvään, ja lähti poispäin paikalta tyytyväisesti virnistäen.
"Wikke, Kipinä, Madagaskar, tulkaa", naaras käski. Kolme rotevaa ja hyvin ammattitaitoista normia lähti hännän viuhtoen häneen peräänsä.
Luoti tutkaili heidän peräänsä.
"Muut metsästävät minulle", hän sanoi korottamatta ääntään. Hänen alaistensa tehtävä oli kuulla se.
Enempää sanomatta, tekemättä tai katsomatta hän käännähti ja lipui takaisin pesäänsä.
Nokoset saivat luvan jatkua.

Vastaus:

Ai että tykkään Luodista ja hänen jengistään! Saat 39 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

14.03.2018 10:59
Tummatassu ja Sädetassu olivat päätyneet pienelle aukiolle, jonka edessä meni kapea joki.
Se pulputti solisevasti ja sai tunnelmasta jotenkin rauhallisen.
He olivat istahtaneet pienelle maapläntille ja katselivat edessään avautuvia maisemia.
Tummatassu käänsi katsettaan hieman, jotta saattoi nähdä varpusen lehahtavan lentoon huomattuaan kaksi kissaa.
Se liiteli ilmassa ja sirkutti, jonka jälkeen lensi kaukaisemmalle puun oksalle.
"Täällä on kaunista", Sädetassu totesi hiljaa ja sai Tummatassun katseen kääntymään tuohon.
"Jep, olet oikeassa", hän myönsi ja nosti kasvoilleen hymyn.
Hän haisteli ilmaa ja sai keväisen tuoksun nenäänsä. Lehdet ja männynkävyt toivat ilmaan hyvän yhdistelmän.
Hän kuuli pientä rapinaa puskasta, mutta kollin huomio oli Sädetassussa.
Naaraan valkoinen pumpulimainen turkki loisti auringonvalossa ja se kiiltelikin. Sädetassu oli hyvinkin kaunis...
Tummatassu käänsi katseensa pois naaraasta ja pudisti päätänsä.
Sädetassu oli hänen ystävänsä, ei mitään muuta!
Hän käänsi katseensa pusikosta esiin astelevaan Kultakuiskeeseen.
Mitä hän täällä teki? Tummatassu mietti ja pieni puna nousi kollin tummille kasvoille
"Mitäs te täällä teette?"
Emo näytti kysyvältä ja hän tutkaili kaksikkoa meripihkaisilla silmillään.
"Öööh", Tummatassu älähti ja vilkaisi Sädetassuakin.
Naaras hymyili hänelle pienesti, mutta oli hiljaa.
Hän räpäytti silmiään naaras oppilaalle ja käänsi sitten katseensa Kultakuiskeeseen.
"Olimme kävelyllä ja päädyimme sitten tänne", Tummatassu naukaisi sen jälkeen, kun oli selvitellyt kurkkuaan.
"Entä sinä? Eikö sinun pitäisi olla Räntäpennun, Kotkapennun ja Kuplapennun kanssa?" hän kysyi nyt emoltaan ja tutkaili tuota häikäisevän keltaisilla silmillään.

//Jezkebel? :)
Saattaa olla k- virheitä xD

Vastaus:

Vastaan heti, kun ehdin. Mutta tämä oli ihana tarina! Saat 17 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Syreenikukka - Kuutamoklaani

13.03.2018 22:16
Syreenitassu katseli toista myötätuntoisesti.
"Jotkut ovat vain hiirenaivoja", hän naukaisi kohauttaen olkapäitään ja huokaisi syvään.
Tiikeritassun ilme oli tuohtunut ja hän näytti, että räjähtäisi parin sekunnin päästä.
"Älä Sammaltassusta välitä. Se naaras on täysi ketunläjä", hän mumisi huiskauttaen mustaa tuuheaa häntäänsä.


Oli kulunut jo pari päivää.
Aurinko nousi taivaalle ja loi mustaturkkisen naaraan sammalpedille valotäpliä.
Naaras kissa avasi hitaasti ruskeaoranssi sekoitukselliset silmänsä ja kohdisti sitten katseensa pesän suuaukolle.
Tänään olisi hänen arviointinsa! Ja jos hän pääsisi sen läpi olisi hänellä edessään soturinimitykset!
Syreenitassu loikkasi tassuilleen ja viipotti oppilaiden pesän suuaukolle.
Hän käänsi sirot, mustat kasvonsa pesässä nukkuviin kissoihin.
Tämä saattaisi hyvinkin olla hänen viimeinen päivänsä oppilaana!
Hänen katseensa kiersi kaikissa kissoissa ja pysähtyi lopulta Tiikeritassuun.
Liekinvärinen naarasoppilas nukkui vielä sammalpedillään.
Tuon tummemmat raidat ja suittu turkki sädehteli aamuauringossa, se näytti kauniilta.
Syreenitassu nosti kasvoilleen hymyn.
Tuo samainen oppilas oli alkanut päivä päivältä olemaan hänelle läheisempi.
Hän käänsi katseensa sitten veljiinsa ja inho päätyi tuon kasvoille.
Tottakai Oksatassusta ja Piikkitassustakin tehtäisiin sotureita hänen kanssaan samaan aikaan.
Se puistatti häntä.
Huokaisten hän kääntyi kokonaan ja loikki aukiolle, jonne oli jo kerääntynyt kissoja.
Hän huomasi pian oman mestarinsa Varistähden juttelevan Nummipyörteen kanssa.
Hän luimisti korviaan ennen, kuin loikki päällikön ja varapäällikön tykö.
Hän nosti innostuneet kasvonsa Varistähteen.
"Eikös tänään olekkin arviointini?"
"Kyllä", Varistähti naukui lähes tunteettomasti edes kääntämättä katsettakaan häneen.
"No ööh... Milloin voin lähteä suorittamaan arviointia?" Syreenitassu kysyi vaivaantuneena.
Hän ei oikein tiennyt mitä mieltä Varistähdestä piti olla... Kolli oli hyvinkin kylmän oloinen ja kaukana pysyttelevä.
"Kotkakanjoni!" Veritähti huudahti harmaa turkkista kollia, jolla oli tummempia raitoja ja pistävän keltaiset silmät.
Soturi nosti päätään hieman hämmentyneen oloisena, mutta jolkotteli heidän luokseen.
"Niin Veritähti?" kolli kysyi.
Eniten Kotkakanjonissa osui silmiin tuon raidat. Ne muistuttivat hyvinkin paljon Tiikeritassua, no ei ihme sillä olihan tuo kyseinen kolli Tiikeritassun isä.
"Syreenitassulla on arviointi. Voisitko pitää häntä silmällä ja raportoida sitten minulle hänen suoritustaan?" Veritähti tuijotti Kotkakanjonia kirkkaan sinisillä silmillään.
"Toki Veritähti. Se olisi kunnia", Kotkakanjoni naukui ja loi sitten katseensa minuun.
"Menehän syömään jotakin, että saat hieman voimia riistan haussa", tuo naukui hänelle ja heitti rohkaisevan hymynkin.
Syreenitassu nyökkäsi ja kumarsi Veritähdelle ennen, kuin loikki tuoresaaliskasalle.
Miksi Veritähti ei tullut katsomaan hänen suoritustaan? Sehän oli mestarin hommia! tuo mietti ja vilkaisi savunharmaata kollia ja pyöräytti sitten silmiään.
Hän nappasi kasasta itselleen metsämyyrän ja alkoi mutustella sitä.
Kotkakanjoni istahti vähän matkan päähän hänestä ja silmäili aina välillä hänen suuntaansa.
Syreenitassu pyörytti silmiään ja hotki metsämyyrän suihinsa.
Sen jälkeen hän lähti Kotkakanjonin kanssa metsää kohden, jossa hän saikin mielestään ihan hyvin saalista.
(Rip en jaksa kirjottaa...)

Palattuaan metsästä hänellä oli kaksi metsämyyrää ja hiiri sekä varpunen hampaissaan.
Aukio oli jo hämärtynyt, olihan Syreenitassu sentään ollut koko päivän metsällä.
"Se oli mallisuoritus Syreenitassu." Kotkakanjonin ääni palautti hänet taas maan pinnalle.
Hän kiitti kolli soturia ja jolkkotteli sitten hieman etäämmäs.
Kotkakanjoni tassutteli päällikön pesälle ja työntyi sisään pesään.
Kiduttavan hetken päästä Kotkakanjoni tuli pesästä Varistähti tiukasti kannoillaan.
Varistähti nyökkäsi soturille ja loikkasi Suurkivelle.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen!" päällikkö huudahti.
Loikkasin tassuilleni ja kiirehdin eturiviin.
"On aika nimittää kolme uutta soturia klaaniin", Varistähti naukui ja piti pienen tauon ennen, kuin nyökkäsi meille.
Hyppäsin hänen eteensä yhdessä Piikkitassun sekä Oksatassun kanssa.
"Minä Varistähti, Kuutamoklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi."
Syreenitassu tunsi lihaksensa jännittyvän, jännitys kupli tuon kehossa.
"Joten, Oksatassu, Piikkitassu ja Syreenitassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkenne uhalla?" hän käänsi sinertävän katseensa meihin.
"Lupaan!" he vastasivat kaikki kuorossa.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne. Syreenitassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Syreenikukkana, Piikkitassu Piikkiraitana ja Oksatassu Oksakatseena. Tähtiklaani kunnioittaa nokkeluuttanne, varmuuttanne ja taistelutaitojanne, ja hyväksymme teidät Kuutamoklaanin täydeksi sotureiksi!" Varistähti päätti puheensa ja nyökkäsi kolmelle tuoreelle soturille.
"Syreenikukka! Oksakatse! Piikkiraita!" klaani puhkesi onnitteluhurrauksiin.
Syreenikukka oli haljeta onnesta.
Hän loikki ketterästi paikalle tulleen Tiikeritassun luokse ja hymyili.

//Tästä tuli TOSI pitkä :'D
No mut joo :)
Meikäläinen?

Vastaus:

Syreenikukka, Oksakatse ja Piikkiraita! Ihanaa saada uusia sotureita Kuutamoklaaniin. Huomasin, että yhdessä vaiheessa Varistähden nimi muuttui Veritähdeksi, mutta en anna sen haitata nyt. Ja hei, mitä pidempi tarina, sitä isommat mahdollisuudet saada enemmän kp:eita ja tästähän niitä tuli 51 kappaletta! Syreenikukka pääsi suoraan mestarilistalle :)

- Jezkebel

Nimi: Tiikeritassu, Kuutamoklaani

13.03.2018 17:42
Tiikeritassu vilkaisi taakseen vähän pahantuulisena. Nähdessään Syreenitassun hänen ilmeensä muuttui hämmentyneeksi.
"Ai, sinä. Miksi et mene se Sammaltassun luo? Hän on niin ihana." Tiikeritassu kysyi perin tunteettomasti ja käännähti pois.
Hän kuuli vanhemman naaraan vaihtelevan painoa jalalta toiselle ikäänkuin epävarmana.
"Hän teki väärin. Anteeksi, Tiikeritassu", tiikeriraidallinen kuuli pahoittelevan maukaisun.
Tiikeritassu tuhahti.
"Mitä pahaa sinä olet tehnyt? Sammaltassu se tässä inhottava on. En ymmärrä mikä sitäkin vaivaa", hän sähähti silmät välähtäen. "Onko hänellä joku minua vastaan?"
Tiikeritassu nousi ripeästi ylös ja asteli lähemmäs Syreenitassua.
Nuoremman naaraan ilme oli vähän kateellinen, mutta myös ystävällinen.
"Kiitos kun puolustit minua. Minä taidan lähteä puhumaan asiat selviksi. Tuleeko mukaan?" hän kysyi ja harppoi toisen ohitse kohti pesän suuaukkoa. Hän silmäili ympärilleen ja etsiskeli mestariaan. Lopulta hän erotti kissan soturien pesällä.
"Vasanloikka!" Tiikeritassu ulvahti tuimasti. Tämä juttu ei jää tähän.
Hänen mestarinsa säpsähti yllättyneenä, ja käänsi vihaisen katseensa häneen.
"Tiikeritassu! Eikö sinuun voi tuon vertaa luottaa? Sinun käskettiin olla häpeämässä!"
Tiikeritassu mulkaisi häntä raivostuneena.
"Ihan sama", oppilas sihahti ja kääntyi pois.
"Mene pyytämään Sammaltassulta anteeksi!"
"En", Tiikeritassu sähisi ja marssi uppiniskaisena oppilaiden pesälle. Hän käveli sisään ja istahti mielenosoituksellisesti sille eräälle nurkkapedille.
"Miksi kaikkien pitää olla tuommoisia?" hän kysyi ilmalta nieleskellen. "Eikö kukaan voi olla reilu?!"
Naaraan ääni oli turhautunut, ja se puhkui lievää raivoa.

//eipä mitään Tikru, menihän mullakin semmoset... 2 päivää vastata...
No okei ei oikeesti haittaa:'D

Vastaus:

Tiikeritassu on pahalla päällä... Saat 13 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Kultakuiske ~ Puroklaani

12.03.2018 17:50
Kultakuiske makoili pentutarhassa ja seurasi laiskasti katseellaan Kotkapennun, Kuplapennun ja Räntäpennun leikkiä. Pentujen silmät loistivat kirkkaina, kuin tähdet taivaalla heidän telmiessä riemuissaan. Vaikka pennut eivät olleet hänen, kuningatar tunsi lämpöä sisällään katsellessaan pentutarhalaisten leikkiä. He olivat niin nuoria ja onnellisia, eivätkä olleet tietoisia karusta ja julmasta maailmasta, mikä heidän leirinsä ulkopuolella oli. Naaras luimisti hiukan korviaan surullisten muistojen hypätessä hänen mieleensä menneisyydestä. Harmaaruskea kissa huokaa syvään ja nousee seisomaan, hänen pitäisi saada raitista ilmaa. Myöskään pieni kävelylenkki ei kuulostaisi hassummalta idealta. Kultakuiske oli poistumassa pesästä, mutta tunsikin jonkun näykkäisevän hennosti hänen häntäänsä. Kuningattaren kääntyessä katsomaan näykkijää, huomasi naaras mustavalkean pennun katsovan hänen meripihkan värisiin silmiinsä.
"Kotkapentu", harmaaruskea kissa naukaisi lempeästi kollin nimen. Kotkapentu päästi irti Kultakuiskeen hännästä ja katsoi silmät loistaen kuningatarta.
"Minne olet menossa? Pääsenkö mukaan?" pentu miukui innoissaan. Naaras huokaisi uudestaan, pitäen kuitenkin lempeän ilmeen kasvoillaan. Hän ei ottaisi kollia mukaansa, vaikka tuo kuinka vonkuisi, harmaaruskea kissa halusi nyt omaa rauhaa.
"Käyn hiukan kiertelemässä leirin lähiympäristössä. Ja et valitettavasti nyt pääse mukaan, mutta kutsun kyllä Hiiriturkin tai Hunajavirran vahtimaan teitä", Kultakuiske naukaisi lempeästi mustavalkealle kissalle. Tuo mutristi huuliaan ja luimi korviaan. Kuningatar hymähti huvittuneena.
"Ehkä sitten ensi kerralla", naaras maukaisi ja iski silmäänsä. Kotkapennun olo koheni huomattavasti ja kohta pentu olikin taas oma riehakka itsensä. Harmaaruskea kissa sipsutteli pentutarhan pesäaukosta ulos ja jäi etsimään katseellaan Hiiriturkkia tai Hunajavirtaa. Meripihkan väriset silmät tavoittivatkin kohta varapäällikön vaaleanruskean turkin. Kultakuiske käveli Hiiriturkin luo ja pyysi tuota vahtimaan pentuja sen ajan, kun hän olisi poissa. Varapäällikkö vastasi myöntävästi ja käveli kuningattaren ohi pentutarhaa kohti.

Kultakuiske hölkötteli verkkaista tahtia leirin ulkopuolella. Viileä tuuli tuntui mukavalta kuningattaren kasvoilla, hän kun joutui päivät pitkät vain makoilemaan pentutarhassa. Ei sillä, naaras rakasti pentuja ja huolehtisi niitä vaikka neljäsosakuun nukkumatta ja syömättä. Mutta tauko omista tehtävistä tekee hyvää ihan jokaiselle. Harmaaruskea kissa hiljensi vauhtiaan ja jäi litkimään jääkylmää vettä vielä virtaavasta purosta. Nostaessaan päänsä ojasta, haistoi Kultakuiske nopeasti pentunsa Tummatassun hajun.
*Mitä hän täällä tekee ja kenen kanssa?* kuningatar mietti haistaessaan myös toisen Puroklaanilaisen hajun. Emonvaistonsa johdattelemana naaras lähti seuraamaan hajuja. Harmaaruskean kissan ei tarvinnut kauaa kävellä, kun hän saapui kapean joen keskellä olevalle maapläntille minkä päällä istui Sädetassu ja Tummatassu. He näyttivät keskustelevan jostakin eivätkä huomanneet Kultakuiskeen hajua. Vasta kuningattaren astellessa esiin pusikosta kaksikko kääntyi häntä kohti. Tummatassu punastui heti huomattuaa emonsa ja Sädetassun tunnistaessa naaraan, tuokin punastui. Harmaaruskea kissa käveli puhe-etäisyydelle kaksikosta ja jäi kysyvänä katselemaan paria.
"Mitäs te täällä teette?"

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

11.03.2018 17:24
Alkoi jo hämärtyä ja aurinko alkoi laskea vuorien taakse. Se loi laikkuja aukiolle ja tummanharmaa turkkisen kolli kissan turkille ja sai tuon kellertävät silmät loistamaan.
Kissa, Tummatassu käänsi katseensa muihin aukiolla oleviin kissoihin. Hänen vierellään istuskeli vieläkin valkoisen turkin omaava Sädetassu.
"Kuka oikein on mestarisi?" Tummatassu kysyi ja sai Sädetassun käääntämään taas katseensa tuohon.
"Lehtisade", naaras vastasi ja nosti iloisen hymyn kasvoilleen.
"Hän taitaa olla sitten hyvä mestari, vai?" Tummatassu kysyi virnistäen.
"Niin onkin. Joskus hieman tiukka, muuten ihan kiva. Entä Ututähti?"
Tummatassu kohautti olkapäitään.
"Emme ole menneet vielä harjoittelemaan kertaakaan. Oppilasnimityksessäni hän vaikutti ihan kivalta."
Sädetassu nyökäytti päätään ja nousi tassuilleen.
"Tummatassu?" naaras kysyi koskettaen häntä hännällään.
Tummatassu nousi ylös ja kurtisti kulmiaan toiselle, "Mitä?"
"Haluatko tulla minun kanssa metsälle kävelylle?" Sädetassu kysyi hennosti hymyillen.
"Toki", Tummatassu naukui ja he lähtivät piikkihernetunnelia kohden.
Heitä vastaan tuli Pähkinäviima, jonka korvat luimustuivat hieman, kun hän tuli kahden oppilaan kohdalle.
"Minnekkäs te kaksi olette menossa?"
Pähkinäviimalla oli valkoinen paksu turkki, joka hulmui pienessä aukion tuulessa. Kollin päästä hännänpäähän asti meni ruskea leveä raita ja siinä oli tummempia laikkuja sekä pilkkuja. Silmät olivat meripihkaiset ja hyvinkin pippuriset.
"Kävelylle", Sädetassu vastasi ennen, kuin Tummatassu sai edes suutaan auki.
Pähkinäviima tutkaili heitä hetken ennen, kuin nyökkäsi pienesti ja jatkoi matkaansa Hiiriturkkia kohden.
"Olipas hän myönteliäällä päällä", Sädetassu naukaisi naurahtaen ja loikki piikkihernetunnelista ulos Tummatassu perässään.
"Mitä tarkoitat?" hän kysyi kurtistaen kulmiaan ja ripeytti niin tahtiansa, että oli tuon kanssa vierekkäin.
"Tarkoitin sitä vain, että yleensä Pähkinäviima on todella kieltäytyvä."
"Mistä tiedät?" Tummatassu kallisti päätään.
"Koska hän on veljeni, siksi."
Tummatassu älähti yllättyneenä, mutta ei sanonut mitään.
Eihän Sädetassu ja Pähkinäviima edes näyttäneet toisiltaan...
Sädetassu oli todella kaunis ja solakka valkoinen naaras, jolla ystävällisyyttä ja ilkikuria riitti, vaikka muille jakaa.
Kun taas Pähkinäviima oli valkoinen lihaksikas kolli ruskeilla merkeillä ja ilmeisesti kiivaalla luoneella.
Tosin olihan hänkin aivan erinäköinen Ruskatassun kanssa...

//Juuh tällänen nyt Tummalla :) Mä toivin hänelle seuraa :D Ja sori jos on kirjotusvirheitä >.<

Vastaus:

Voisin tuoda Kultakuiskeen keskeyttämään tämän suloisen kaksikon puuhat... No katsotaan jos joku ehtii ennen mua. Ja tarinasta saat 23 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Syreenitassu/Syreenikukka - Kuutamoklaani

11.03.2018 16:55
Syreenitassun katse kiersi ensin Pajukukassa ja sitten Tiikeritassussa. Tiikeritassun mestari ouhutteli häntä nuorempaa oppilasta tuiman näköisenä ja huiskaisi hännällään lopetettuaan pitkän puheensa.
Syreenitassu huokaisi ja vilkaisi parantajan pesän suuntaan hieman kurtistaen kulmiaan.
Miksi Sammaltassu oli käyttäytynyt, kuin jokin hiirenaivo? Hänelle naaras oli ollut todella mukava ja hieman liiankin ärsyttävän iloinen, mutta kaipa se kuului tuon valkjoharmaan naaraan luonteeseen.
Sitä hän ei kuitenkaan sallinut, että Sammaltassu puhui ja valehteli aivan muuta, kuin oli tehnyt tiikeriraidalliselle Tiikeritassulle.
"Ja ala mennä ja muistakin miettiä vähän käytöstäsi."
Syreenitassu käänsi katseensa takaisin Pajukukkaan ja Tiikeritassuun.
Tiikeritassun ilme oli hieman kapinoivan oloinen, mutta myös hieman loukkaantunut, kun sen sijaan Pajukukka oli otsa rypyssä.
"Tietenkin. Ja olen oikeasti pahoillani."
Tiikeritassu juoksi oppilaiden pesälle ja katosi sinne.
Syreenitassu tunsi vihaa sammaltassua kohtaan ja sääliä Tiikeritassulle.
Hän aikoisi kyllä mennä juttelemään hieman Sammaltassun kanssa, mutta ensin hän menisi tarkistamaan Tiikeritassun olon.
Hän lähti tassuttamaan kohti oppilaiden pesää miettien synkkänä mitä oikein aikoisi sanoa Tiikeritassulle. Hän oli lähes surkea lohduttamaan ja vieläkin huonompi olemaan tukena...
Yhä lähempänä ja lähempänä häntä alkoi hermostuttamaan aina vain yhä enemmän. Sydän löi joka toisella sekunnilla vain kovempaa ja kylmänväreet kulkivat mustan oppilaan koko kehon läpi tuoden aina vain enemmän hätäännystä.
Pajukukka tuli häntä vastaan tuohtuneena ja miltein osui häneen.
Syreenitassun olisi tehnyt mieli kysyä mikä tuon naaraan ongelmana oli, mutta hän pysyi hiljaa ja jatkoi oppilaiden pesälle.
Hän kurkisti sisään oppilaiden pesään ja huomasi Tiikeritassun makaavan yhdellä sammalpedillä murtuneen oloisena.
"H-hei...", hän naukaisi ja nielaisi ennen, kuin asteli kokonaan sisälle pesään ja oppilaan luokse.
Tiikeritassu nosti kasvojaan ylemmäs ja tuon kasvoilla oli selvä hämmennys.
Eikö hän olisi uskonut, että Syreenitassu tulee? Syreenitassu luimisti korviaan hieman.

//Oikeesti oon niin pahoiollani, että tulee vasta nyt jatkoo... Mut täs olis jatkoo sulle Meikäläinen :)
Ja sopisko jos tekisin Syreenistä vasta seuraavassa tarinassa soturin?

Vastaus:

No silloin sitten viimeistään, kun olen jo tiedotkin siirtänyt... Mutta saat tarinasta 16 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Tiikeritassu, Kuutamoklaani

18.02.2018 20:55
Syreenitassu katsahti Tiikeritassuun yhtä kaikki epäileisenä, ja Tiikeritassu hymyili kysyvänä. Syreenitassu kuitenkin käänsi katseensa pois, Sammaltassuun. Tiikeritassu näki kuinka Pajukukka nosti oppilaan Vasanloikan selkään, ja Pilvipyrstöja Pajukukka tukivat oppilasta ettei tämä tippuisi. Tiikeritassu ärähti ärsyyntyneenä.
"Oppilaat, tulkaa", Pilvipyrstö huudahti, ja aikuiset lähtivät liikkeelle. He etenivät melko hidasta vauhtia, ja Tiikeritassu pysytteli takana ja kaikkia jäljessä.

Leiriin ehdittiin nopeasti. He poikkesivat hakemaan saaliit, ja kiirehtivät sitten jatkamaan matkaa. Leirissä he saivat uteliaita ja huolestuneita katseita osakseen. Päällikkö lähestyi heitä. Soturit pysähtyivät ja kumarsivat. Päällikkö katseli Sammaltassua ilmeettömästi, ja sitten hänen katseensa kiersi kaikissa läsnäolijoissa, siis niissä jotka partioon olivat kuuluneet.
"Vie potilas parantajan luo", Varistähti sanoi Vasanloikalle, ja tämä nyökkäsi ja lähti parantajanpesää kohti.
"Mitä tapahtui?" mustaturkki kysyi.
"Tiikeritassu ja Sammaltassu tappelivat", Pilvipyrstö vastasi.
"Tai siis Tiikeritassu hyökkäsi täysin ilman syytä Sammaltassun kimppuun.
"Eikä, ei pidä paikkaansa", Tiikeritassu mutisi, mutta Pajukukka keskeytti hänet lyömällä häntänsä oppilaan suun eteen. Tiikeritassun teki mieli puraista mutta hän ei uskaltanut. Houkutti niin paljon.... ennenkuin tiikerinraidallinen naaras ehti toteuttaa aikeensa, Pajukukan häntä lähti siitä, ja Tiikeritassu vilkaisi sitä leikillään.
-*Kyllä sitä joskus sitten... pidä varasi, häntä!*
"Tiikeritassu", päällikkö naukui. Oppilas katsoi häneen.
"Häh?"
"Tiikeritassu! Miten sinä oikein puhut tai vastaat päällikölle?" Pajukukka räyhäsi. Tiikeritassu luimi korviaan.
*Kaikkiko minua syyttävät? Ole hiljaa hiirenaivo, jos et osaa kuin huutaa...*
"Anteeksi", hän silti tokaisi, vaikkei tarkoittanut sitä. Sitten hän katsoi Varistähteen.
"Mitä sinun mielessä tapahtui?" päällikkö kysyi.
Tiikeritassu empi hän aikaa.
"No tuota..." hän aloitti.
"En saanut saalista kiinni ja Sammaltassu alkoi loukata, nälviä, ja ärsyttää ja kiusata ja hän oli ivallinen. Ihan tahallaan, koska halusi ärsyttää. Sitten minä suutuin, ja hyökkäsin. Tarkoitukseni ei ollut satuttaa pahasti vaan näpäyttää että hän lopettaisi. Sitten Sammaltassu teeskenteli että häneen sattui hirveästi ja kaikki suuttuivat minulle... eikä kukaan uskonut minua, syyttivät vain."
"Selvä. Onko tämä totta, Syreenitassu?"
"Kyllä on", naaras vastasi ja Tiikeritassu vilkaisi häneen todellakin kiitollisena. Hymyilikin pienesti.
"Okei. Muut, menkää tekemään jotakin askareita tai mitä haluatte. Tiikeritassu menee pesääni. Onko selvä?"
"Kyllä", kaikki vastasivat. Päällikkö lähti parantajan pesää kohti. Tiikeritassu taas laahusti häntä maassa päällikön pesälle ja jäi sinne odottamaan.

Ei mennyt kauaa kun Varistähti tuli.
"Selvä, olen päättänyt rangaistuksesi. Seuraavat neljä päivää syöt viimeisenä, autat kaikkia vapaaehtoisesti, et mene yksin ulos, autat etenkin parantajaa, vaihdat makuualusia ja nypit kirppuja, tikkuja, takiaisia ja roskia vanhuksista kaksi kertaa enemmän kuin normaalisti. Sen lisäksi jopa pennut saavat määrällä sinua. Onko selvä?"
Tiikeritassu huokasi turhautuneesti. Seuraavat neljä päivää tulisivat olemaan pitkät. No, olisi rangaistus voinut olla pahempikin. Ei tuossa ollut kuin kaikkien auttamista, viimeisenä syömistä, pentujen määräiltävänä olemista, vanhusten hoitamista. Ja risat päälle. Kyllä sen kestäisi...
"Kyllä on, Varistähti."
"Hyvä. Nyt menet mestarisi luo, hänelläkin varmaan on asiaa."
"Kyllä, Varistähti."
"Sen jälkeen ilmoitan klaanille rangaistuksestasi."
"Tietenkin, Varistähti."
"Ala mennä. Äläkä toista sitä 'kyllä, Varistähti', 'tietenkin, Varistähti'-juttua."
"Miten vain päällikkö haluaa."
Tiikeritassu purjehti ulos pesästä. Hän meni soturien pesälle, ja näki siellä mestarinsa.
"Hei", oppilas aloitti varovasti. Hän sai vastaansa naaraan ilmeettömän katseen.
"Niin."
"Sinulla oli kuulemma asiaa."
"Kyllä oli."
"No?" Tiikeritassu kysyi kärsimättömänä.
"En ymmärrä mikä sinuun meni. Varaudu siihen, että pitkään aikaan et tee mitään kivaa."
"Kyllä kyllä."
"Ja ala mennä ja muistakin miettiä vähän käytöstäsi."
"Tietenkin. Ja olen oikeasti pahoillani."
Sitten Tiikeritassu lähti. Hän juoksi oppilaiden pesälle, siellä ei ollut ketään ainakaan nyt. Syreenitassukin varmaan rakkaan Sammaltassunsa kanssa puhumassa Tiikeritassusta pahaa...
Naaras huokaisi. Hän meni kaikkein syrjäisimmälle makuualuselle ja käpertyä siihen kasvot pesän nurkkaan kohti.
Hän ei nukkunut. Ei edes yrittänyt. Naaras vain pohti, mikä ongelma Sammaltassulla ja ihan kaikilla oli. Jopa Syreenitassu taisi olla Sammaltassun pauloissa...
Naaras melkein nyyhkytti, mutta ei ihan. Silmät kuitenkin kiilsivät.

//hoi Syreenitassu, nyt tarvittaisiin kunnon kaveria..!
//Tikru xD

Vastaus:

Tämähän oli kunnon kp:eiden kaappaus tarina! Saat 40 kokkaretta.

- Jezkebel

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

18.02.2018 20:27
Tummatassun olisi tehnyt mieli antaa suun avautua sepposen selälle ja kysyä oikein kuinka Hiiriturkki oli saanut kalan ja noin helposti sekä nopeasti.
"Minä voin ensin kokeilla!" Ruskatassu huudahti intoa täynnä ja sai mulkaisun mestariltaan.
"Jos huutelet noin kalat pelästyvät!"
Ruskatassu sulki nopeasti suunsa nolostuneena ja pyysi hiljaa anteeksi.
Tummatassu naurahti hiljaisesti.
Miksi Ututähti ei ollut vienyt häntä vielä harjoituksiin, vaikka heidät oltiin nimitetty juuri oppilaiksi ja päällikkö oli ollut paikalla?
"Hyvä juuri noin Ruskatassu."
Tummatassu ravisti päätään ja käänsi keltaisen katseensa takaisin kaksikkoon.
"Aseta tassusi- juuri siihen!" Hiiriturkki hymähti iloisesti ja nyökkäsi kohti hopeista kalaa joka ui lähemmäs, "Yritähän saada tuo kiinni."
"Okei", Ruskatassu mumisi katse intensiivisesti kalassa.
Hänen siskonsa jännitti lihaksiaan ja nosti tassuaan hitaasti ylemmäs. Sitten hän kauhaisi ja sai kuin saikin kalan tassuihinsa, mutta ennen, kuin hän kerkesi tehdä mitään oli kala jo livennyt tassuista takaisin veteen.
Tummatassun teki mieli alkaa nauraa hämmästyneelle siskolleen, muttei viitsinyt. Toinenhan voisi loukkaantua!
"Se oli ihan hyvin, mutta ole seuraavalla kerralla tarkkaavaisempi", Hiiriturkki naukaisi ja räpäytti naarasoppilaalle silmiään.
Kaiken harjoittelun lopuksi oli Tummatassulla pieni kala hänen harmaiden tassujensa edessä.
Hän nappasi sen hampaisiinsa ja seurasi kahta naarasta metsästä leiriin.
Hän vei saaliinsa tuoresaaliskasalle ja istahti alas hymähtäen.
"Nappasitko itse tuon kalan?"
Jonkun tutun kuuloinen ääni kuului hänen takaatansa.
Hän käänsi katseensa samaiseen kermanvalkoiseen naaraaseen, jonka taivaansiniset silmät tuikkivat uteliaisuutta.
"Kyllä neiti nimetön", hän vastasi ja nosi sen saman itsevarman hymyn kasvoilleen.
"Ääh sano enemminkin Sädetassu", naaras naurahti ja istahti hänen vierelleen ja nyökkäsi kalaa kohden, "Hyvin napattu ensimmäiseksi oppilaspäiväksi."
Tummatassu nyökkäsi hymähtäen,
"Niin kait sitten!"

Vastaus:

Ja mysteerikissan heniköllisyys selvitetty! Saat 17 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Syreenitassu - Kuutamoklaani

18.02.2018 20:09
Syreenitassu mulkoili itkevää ja valittavaa Sammaltassua, jonka ympärillä muut soturit pörräsivät, kuin jotkin kärpäset.
"ai, auh, voi minua, sattuu, en ymmärrä, miksi Tiikeritassu teki niin. Aii-i, älä, sattuu, ovatko haavat vakavat?" Sammaltassu ulvoi nyyhkyttäen ja heittäytyi Pilvipyrstöä kohden jonka silmät loistivat hiukan epäluuloisina, mutta enimmäkseen huolestuneina.
"Ei, ei ole, mihin sattuu?" Pilvipyrstö kysyi vilkuillen huolestuneena harmaavalko laikullisen naaraan haavoja, jotka olivatkin niin "isoja" ja "vakavia"! Ja pyh!
"Kaikkialle!" Sammaltassu ulvahti. "Voi, Pilvipyrstö", hän itki aidon kuuloisesti ja silmät itkuisina.
Syreenitassu nosti huultaan inhon merkkinä ylemmäs ja siristi silmiään.
Eikö kukaan huomannut naaraan esittämistä?
"Voitko sinä... voisitko sinä auttaa minua... kävelemään.., voisitko?"
Syreenitassun silmät viiruntuivat hieman ja kynnet pyrkivät tulemaan ulos.
Mikä Sammaltassua riivasi!? Hän aivan varmasti tiesi, että hänkin tykkäsi tuosta kyseisestä kollista ja se sai naaraan sykkeen nousemaan nollasta sataan kertaheittämällä.
Hän käänsi raivostuneen katseensa (jota hän kyllä yritti hillitä) Tiikeritassuun.
Toinen katsoi häntä yhtä epäluuloisena meripihkaisilla silmillään.
*Eikö hänkään uskonut Sammaltassun säälittävää sepitystä?* Syreenitassu kursti kulmiaan ja heilautti tuuheaa, mustaa häntäänsä ärtyneenä.
"Palataan leiriin!" Vasanloikka huudahti vilkaisten heitä silmiään siristäen ja lähti Pilvipyrstön kanssa raahaamaan Sammaltassua leiriä kohti. Pajukukka seurasi vaitonaisena.
Syreenitassu mulkaisi loittonevaa nelikköä ennen, kuin lähti hitaaseen kävelytahtiin.
Häntä puistatti Sammaltassun ilkeät sanat Tiikeritassulle ja se, että hän valehteli ja yritti viedä Pilvipyrstön kaiken huomion!
Ehkä hän olikin hieman ihastunut...?
Hän käänsi katseensa takaisin Tiikeritassuun.
"En ymmärrä yhtään Sammaltassua. Miksi hän on niin ilkeä ja valehtelee minkä kerkeää? Minulle hän oli niin mukava ja yhtäkkiä sinulle niin ilkeä..."
Hän huokaisi ja odotti mitä mieltä Tiikeritassu mahtoi olla...
//Meikäläinen :)?
Tykkään tosi paljon Tiikeritassusta!♡ Ja oot tosi hyvä kirjottaa ♡.♡ ja haittaako Jezkebel jos Syreenitassusta tulis hieman myöhemmin soturi? :)

Vastaus:

Ei haittaa ollenkaan, jos vaikka viikonloppuna kirjoittaisit Syreenitassun viimeistään soturiksi? Ja haluatko ilmoittaa Syreenitassun soturinimen nyt pulinaviekkuun vai vasta nimitys tarinassa? Ja ne kp:t... 14.

- Jezkebel

Nimi: Tiikeritassu, Kuutamoklaani

18.02.2018 19:23
Syreenitassu puolusti häntä! Tiikeritassun teki mieli kehrätä ilosta, kun Syreenitassu ei asettunutkaan hänen puolelleen. Sitten Vasanloikka käänsi raivostuneen jaa pettyneen katseensa Tiikeritassuun, joka katseli epätietoisena maahan.
"Anteeksi", tämä pyysi. Vasanloikka murahti.
"Sietääkin pyytää. En olisi sinusta uskonut, Tiikeritassu." Sitten mestari kääntyi kannoillaan ja marssi Sammaltassun luo. Tiikeritassu vain vilkaisi pikaisesti siihen suuntaan.
"Rangaistuksesi päättää päällikkö!" Vasanloikka vielä huusi olkaa yli. Samassa Sammaltassu kaatui maahan ja alkoi itkeä. Naaras (?)hautasi kasvonsa tassuihinsa, ja Tiikeritassu huolestui. Ei kai häntä noin paljon sattunut? Kaikki kolme aikuista parveilivat itkevän ja valittavan Sammaltassun ympärillä. Kun Pajukukka yritti nostaa oppilasta, Sammaltassu pyristeli vapaaksi.
"Ei, olen kunnossa", hän naukaisi itkuisella äänellä. Tiikeritassu rypisti otsaansa. Hän ei nähnyt kyyneleitä. Samassa Sammaltassu kaatui uudelleen, tällä kertaa kohti Pilvipyrstöä. Kellertävä kolli nappasi hänen niskastaan kiinni. Sammaltassu alkoi uudelleen pitämään itkevää ääntä, mutta Tiikeritassua epäilytti yhä enemmän.
"Ai, aii, sattuu!", oppilas valitti. Tiikeritassu sähähti. Tuo vaikutti ihan esittämiseltä... "ai, auh, voi minua, sattuu, en ymmärrä, miksi Tiikeritassu teki niin. Aii-i, älä, sattuu, ovatko haavat vakavat?" Sammaltassu valitti.
"Ei, ei ole, mihin sattui?" Pilvipyrstö kysyi huolissaan.
"Kaikkialle!" Sammaltassu ulvahti. "Voi, Pilvipyrstö", hän itki aidon kuuloisesti ja silmät itkuisina. Mutta miksi Tiikeritassu murisi epäileväisenä? "Voitko sinä... voisitko sinä auttaa minua... kävelemään.., voisitko?" hän kysyi. Tuostahan paistoi epäaitous ja näytteleminen läpi! Eikö kukaan huomannut sitä?
Tiikeritassu katsahti Syreenitassuun epätoivoisena, mutta vähän toiveikkaana. Uskoiko Sureenitassukin?

//Tikru?

Vastaus:

En nyt keksi mitään kommentoitavaa tähän tarinaan, mutta saat 10 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Sielutassu ~ Erakko

18.02.2018 17:21
Availin silmiäni ja päästin pitkän haukoituksen suustani. Olin viimeyönä saanutkin päästäisen kiinni ja asettunut pusikkoon syömään sitä, suojaan viileältä tuulelta ja mahdollisilta Puroklaanilaisilta. Päästäinen ei ollut vienyt nälkääni, mutta pystyin kuitenkin nukkumaan loppuyön rauhallisesti, eikä kurniva vatsani häirinnyt minua ollenkaan. Nousin ulos pusikosta ja venyttelin raajojani. Nouseva aurinko sai hangen kiiltämään todella kirkkaasti ja minun oli pakko siristää silmiäni, etten vain olisi sokaistunut. Vielä totutellessani silmiäni valoon haistelin ympäristöäni ja tarkistin aluetta klaanikissojen varalta. Kiitin Tähtiklaania siitä, että olinpaikkani oli tähän mennessä pysynyt salaisuutena Puroklaanilaisille. Vatsani kuristessa lähdin etsimään riistaa, pysytellen kuitenkin Puroklaanin alueen reunamilla. Tunsin pientä kihelmöintiä tassuissani ja niskakarvani olivat pörhistyneet. Klaanien rajapartiot yleensä kiertäisivät rajojaan tähän aikaan ja kiinnijäämisen riski suureni jokaisella askeleella minkä otin. Rukoilin Tähtiklaania pitämään minut piilossa vielä hetken ajan. Jos haluaisin pysyä turvassa, minun olisi järkevintä mennä Puroklaanin metsäalueelle, paikkaan missä Puroklaanilaiset eivät niin useasti käy. Mutta Luuklaanilaiset käyvät senkin edestä. Kylmät väreet kulkivat ympäri kehoani. Tiedä sitten johtuiko se kylmästä vai ajatuksesta tuosta murhaajaklaanista.
"Mutta on järkevintä mennä sinne, jos haluan pysyä elossa", naukaisin itselleni rohkaisevasti ja lähdin kulkemaan hangessa nopeampaa tahtia. Riistan haju oli kaikonnut, mutta löytäisin kyllä varmasti sitä myöhemminkin.

Kylmä tuulenvire heittelehti turkkini karvaa sinne tänne ja sai minut tärisemään vielä pahemmin kylmästä. Olin menettänyt tunnon anturoistani ja jalkani tuntuivat todella kankeilta ja raskailta. Korviani suorastaan vihloi ja silmäni vuotivat. Poskikarvoihini oli ilmestynyt jäätä. Olin kävellyt pitkin Puroklaanin aluetta, kunnes olin päässyt kohtaan, missä virtasi niin leveä joki ettei sen yli päässyt hyppäämällä. Olin joutunut kääntymään takaisin ja suuntaamaan Neljänvirran tammelle, että pääsisin sen kautta kiertämään Puroklaanin metsäalueelle. Nimittäin syvemmälle Puroklaanin alueelle en halunnut mennä. Olisin todennäköisemmin jäänyt kiinni tai huomaamattani kävellyt jään päälle ja sen rikkoutuessa hukkunut. Päivä oli jo pitkällä, oli melkein aurinkohuippu, enkä ollut löytänyt yhtään riistaa mistään. Koko kehoni huusi taukoa, lämpöä ja ruokaa. Yritin kuitenkin päättäväisenä vain jatkaa matkaani ja olla välittämättä näistä kolmesta asiasta. Näin Neljänvirran tammen edessäni ja huokaisin helpotuksesta. Enää ei olisi kamalan pitkää matkaa tammelle ja voisin jäädä sen juurakkoon lepäämään.

//Joku kissa joka on jotenkin päätynyt Neljänvirran tammelle?

©2018 Saniaiskanjoni v1.2 - suntuubi.com