Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

 

Tänne sitte vaan kirjottelemaan... Tarinoilla ei ole mitään maksimipituutta. Toivoisimme kuitenkin, että tarinoita EI kirjoitettaisi parin virkkeen pätkissä ;) Eli vähintäänkin viisi riviä tekstiä.

Tarinoissa voit siis käyttää muiden ropettajien kissoja, tai keksiä itse sivuhahmoja, joita EI tarvitse luoda (luominen alkaa olla kannattavaa jos kissa esiintyy useammassa tarinassa moneen kertaan). Jos käytät muiden kissoja älä satuta tai tapa niitä kysymättä kissan ropettajalta! Niin ja lisäksi tutustu ensin kissaan ettei käy niin, että tarinassasi kissa on hullu tappaja vaikka se olisi oikeasti ystävällinen!

Kirjoitus muodolla ei ole väliä, eli voit kirjoittaa minä-muodossa tai kertojalla. Kun aloitat tarinasi kirjoittamisen, laita nimi kohtaan ensin oman kissasi nimi ja sitten klaanisi nimi... ;3 (Tämä helpottaa huomattavasti meidän yp:iden työtä!)

 

Vuodenaika: Hyvin aikainen hiirenkorva. Eli lunta vielä kaikkialla, mutta se alkaa pikkuhiljaa sulamaan pois ja sää lämpenee.

 

Ropetukset tänne

 

Ajankohtaista:

(Auttaa sinua, roppettajaa pysymään ajantasalla tapahtuvista asioista, myös tarinoissasi.)

Seuraava kokoontuminen 27.06. - 03.07.2018

Seuraava parantajien kokoontuminen 08.07. - 11.07.2018

Riistaa on hiukan vähemmän mitä yleensä, mutta klaaneilla on muuten kaikki hyvin. Sairauksia ei ole liikkeellä. Klaanien välit pysyvät hyvinä. Myös monia erakko -ja kotikissoja ollaan nähty enemmän mitä tavallisesti.

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

15.06.2018 16:29
Unohdin panna että nuo on siis Lehtitassun tarinat.

Nimi: Ezmu

14.06.2018 20:20
Hiekkakuopalla mestarini kääntyi minua kohti.
”Minä isken kimppuusi ja sinä yrität puolustautua”, mestari selitti nopeasti.
”Paras tapa on nostaa käpälät pystyyn”, hän jatkoi, ”ja yrittää päästä vastustajan vatsan alle kynsimään vatsaa, jos hän on isompi. Muista pitää harjoituksissa kynnet piilossa.”
Nyökkäsin nopeasti ja valmistauduin. Yhtäkkiä Tammiturkki hyppäsi minua kohti. Nostin tassuni pystyyn vähän liian myöhään ja tömähdin maahan.
”Hyvä yritys”, Tammiturkki lohdutti.
Minulle se ei riittänyt. Tahdoin oppia sen liikkeen.
”Tahdon yrittää uudestaan”, vastasin haastavalla äänensävyllä, ”sillä osaan nyt sen varmasti!”
Hetken päästä Tammiturkki yritti hyökätä kimppuuni, mutta torjuin sen ja menin Tammiturkin vatsan alle.
”Hyvin meni”, Tammiturkki kehui.
”Kiitos”, menin hämilleni onnistumisesta.
”Palataan leiriin ja harjoitellaan lisää myöhemmin”, mestarini sanoi.
Hiukan tympääntyneenä palasin mestarini kanssa leiriin. Oli ollut mukava harjoitella soturien juttuja.

//Jatkoinkin jo tänään

Nimi: Ezmu

14.06.2018 15:39
”Hei”, huikkasin Tammiturkille, ”mitä teemme tänään?”
Katselin pesää kinnostuen. Yrtit eivät olleet vähissä. Ketään ei ollut hoidettavana. Mitä me oikein teemme?
”Harjoittelemme taistelutaitoja”, mestarini vastasi.
Olin ihmeissäni.
”Miksi?” kysyin ihmeissäni.
”Kaikki parantajatkin harjoittelevat taistelutaitoja”, mestarini selitti.
Kävelimme kohti hiekkakuoppaa.

//Jatkan samasta kohtaa huomenna.

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.06.2018 08:15
Tuossa pitäisi lukea kirveli mutta tuli ajatuskatkos

Vastaus:

Ei se mitäään. :)

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

07.06.2018 13:39
”Herää, Lehtitassu!” Tammiturkin huuto tunkeutui uneeni. ”Aiotko nukkua koko päivän?”
”Joo, herään”, mutisin unisena. Katsoin ulos ja näin että oli miltei aurinkohuippu. Miksi Tammiturkki herätti minut näin myöhään? Ei kai sillä ole niinkään väliä.
”Lähdetään keräämään kortetta. Se on käymässä vähiin”, Tammiturkki maukui.
”Selvä”, innostuin ulospääsystä. Tuntui että en olisi käynyt ulkona kuuhun. Mistäköhän olisi kortetta? Kävelimme aukion läpi sanomatta sanaakaan. Ulkona Tammiturkki avasi suunsa. ”Miksi olet nykyään aivan muissa maailmoissa? Aiemmin heräsit ennen auringonnousua. Nykyisin heräät aurinkohuipun aikaan”, hän kysyi vihaisena.
”Minä... Öö...” takeltelin. ”En tiedä.” Ihmettelin sitä itsekin. Miksi olen nykyään unikeko?
”Niin?” Tammiturkki painosti. ”Kyllä tässä joku syy on.” Ajattelin mahdollisia syitä.
”Ehkä harjoittelen liikaa yrttejä iltaisin? Kyllä varmaan joku syy on?” toistin Tammiturkin sanoman. En pitänyt Tammiturkin painostuksesta.
”En tiedä”, toistin. ”En kertakaikkisesti tiedä.” Mikä oikeasti on syy? Linnut visertävät, hiiret rapistelevat ja minä mietin. Yhtäkkiä kuulin huudon ja jähmetyin.
”Metsästyspartio”, Tammiturkki selitti. ”Etsitään nyt sitä kortetta.” Unohdin kokonaan kortteen.
”Selvä”, vastasin kun lähdin etsimään. Katselin ympärilleni. Ei mitään. Lähdin kävelemään. Ei mitään. Katsahdin maahan. Tuossa! Poimin tukon kortetta ja kävelin takaisin tulosuuntaan. Tammiturkki oli jo odottamassa suuri asaalis mukanaan.
”Nyt ei korte lopu”, tuumasin kun näin kortteet. ”Lähdetään leiriin.”

Vastaus:

Ihana tarina! Saat 8 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Tummatassu - Puroklaani

23.05.2018 18:50
Kultakuiske näytti kuuntelevan hyvinkin tarkasti hänen selityksiään, ilmeestä vain ei saanut selvää. Kun Tummatassu oli saanut selityksensä ilmoille, naaraan kasvoille nousi huvittunut hymy.
"Pyydän anteeksi, että keskeytin teidät ja teidän hetkenne", tuo naukaisi ja huiskautti häntäänsä, yhä se huvittuneisuus kasvoillaan.
Kehräys pääsi hänen emonsa suusta, tuon tarkkaillessa heitä kahta.
*Mikä meidän hetki?!* Tummatassun mieli teki huutaa ajatuksensa äänen.
Hän nielaisi hermostuneena ja hieman kiusaantuneenakin.
Kultakuiske sanoi kaipaavansa raikasta ilmaa ja siksi oli lähtenyt kävelylle. Olisi hänkin lähtenyt kävelylle, jos olisi joutunut olemaan tunkkaisessa pentutarhassa monta kuuta.
"Tummatassu, minulla olisi sinulle asiaa. Tulisitko illalla juttelemaan kanssani?" kuningatar kysyi ja teki jo lähtöään.
Tummatassu kallisti päätään, mistäköhän emo halusi puhua hänen kanssaan?
Hän vilkaisi Sädetassua, joka kohautti hänelle olkiaan pienen hymyn pysyessä naaraan kasvoilla.
Hän käänsi katseensa vielä emoonsa, joka oli kääntynyt häneen päin. Kultakuise vinkkasi hänelle toista silmäänsä mikä sai Tummatassun täysin hämille.
Mitään sanomatta emo sitten vihdoin lähti jättäen heidät kahdestaan taas.
"Mitäköhän hän aikoo sanoa minulle illalla?" Tummatassu mutisi ääneen ja päästi huokaisun.
Hän käänsi katsettaan Sädetassuun, joka katseli jonnekkin kauas.
"En osaa sanoa. Ehkä se on jotakin tärkeää?" Sädetassu naukui kysyvään tapaan.
"Kaipa sitten niin", hän naukaisi ja istahti paremmin naaraan vierelle.
Heidät hännät koskettivat toisiaan ja molemmat hieman värähtivät ja ottivat väliä.
"Anteeksi!" Tummatassu kerkesi sanahtaa nopeasti naaraan reaktion takia.
Toinen vain pudisteli päätään ja vältti katsekontaktia.
"Pi-pitäisikö meidän palata leiriin vai mitä ajattelisit?"
"Joo sopii", Sädetassu naukaisi ja nousi nopealla liikkeellä tassuilleen.
Hän käveli tuon ohi ja kosketti tällä kertaa tahallaan oppilasta kylkeen. Sädetassu käänsi katseensa häneen kurtistaen hieman kulmiaan söpösti. *Söpösti?* Tummatassu ravisti päätään pienen punan hiipiessä hänen tummille kasvoilleen.
Hän hymyili naaraalle ujosti ja loikki sitten eteenpäin.
He olivat vain ystäviä, mutta... Ei se ollut niin helppoa, kuin sanottu. Hän halusi olla tuon kyseisen kauniin naaraan ystävä, mutta hän halusi jotakin hieman enemmänkin...
Tummatassu ravisti uudestaan päätään. Hän ei edes tiennyt mitä mieltä tästä koko asiasta piti edes olla. Hän itse hämmentyi omista ajatuksistaan ja tunteista mitä syntyi Sädetassun kanssa.
Sädetassu kiri hänen vierelle ja hiljaisuudessa he kulkivat leiriä kohti.
Tähän aikaan vuodesta oli ihanaa. Kaikki lumi alkoi sulaa, mutta se kimmelsi kauniina auringon hentoisissa säteissä. Sää oli alkanut lämmetä ja kaikki riistaeläimet olivat alkaneet jo palailla. Metsä oli erittäin eloisa.
He saapuivat leiriin ja hän sujahti ensin piikkihernetunnelin läpi aukiolle.
Emoa ei näkynyt missään, aukiolla vain seisoskeli Hunjavirta ja Tuiskuloikka, jotka näyttivät keskustelevan jostakin.
Tummatassu vain kohautti olkiaan ja vilkaisi Sädetassua vierellään:
"Minä menen kysymään mitä asiaa Kultakuiskeella oli. Tulen sitten takaisin, okei?"
"Joo toki se on okei!" Sädetassu naurahti ja läpsäisi häntä korvalle.
Naaraan käytös sai hänen kasvoilleen typerän virneen.
Sydän hypähdellen hän lähti kohti pentutarhaa. Siellä hän uskoi emon olevan.
"Kultakuiske? Sinulla oli asiaa, tulin jo nyt", hän naukaisi pesän suuaukolta.

//Jezkebel? Anteeks ku tulee vasta nyt jatkoa '○.○ Ja ei varmaan haittaa jos Puroklaaniin keksin yhen uuden soturin Tuiskuloikan? :3

Vastaus:

Ei haittaa ollenkaan! Ja vastailen heti, kun ehdin. Saat tästä tarinasta 26 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

18.05.2018 16:54
Heräsin pökertyneenä korvia riipivän rapinaan.
”Menen keräämään yrttejä”, huikkasin Tammiturkille ja lähdin ulos. Aamupartio oli jo lähtenyt. Suuntasin kohti piikkihernetunnelia. Minun oli päästävä ajattelemaan. Mitä se rapina oikein oli? Tammiturkki ei ainakaan rapistellut. Oliko leiriin tunkeutunut joku? Yhtäkkiä huomasin maassa siankärsämöä. Tulin tänne keräämään yrttejä, muistutin itselleni ja keräsin maasta siankärsämön. Pitäisi löytää kissanminttua, nyt kun sitä on. Lehtikadon aikaan tarvitsemme sitä paljon. Ilman sitä kissat kuolevat viheryskään. Katselin ympärilleni.
”Tuolla!” minun oli pakko huudahtaa. Lähdin hakemaan kissanminttua. Nyt palaan leiriin, ajattelin kissanminttu ja siankärsämö suussani. Minulla on vielä paljon opittavaa, ajattelin leirin suulla. Kävelin leirissä suoraan parantajan pesään yrttien kanssa. Laitoin ne niille tarkoitettuihin paikkoihin.
”Hei Tammiturkki, toin kissanminttua ja siankärsämöä!” huusin kun sain yrtit laitettua.

Vastaus:

Mukava pikku pätkä! Saat 3 kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Kultakuiske ~ Puroklaani

11.05.2018 11:01
Kultakuiske kuunteli poikansa soperrusta ilmeettömänä, mutta tuon lopetettua kuningatar päästi pienen virneen huulilleen. Tummatassu ja Sädetassu näyttivät niin vaivaantuneilta naaraan tuloon, että heillä oli varmastikin jäänyt jotakin hyvin henkilökohtaista kesken. Tai niin harmaaruskea kissa ajatteli.
*Tummatassu ja Sädetassu varmasti pitävät toisistaan! Voi poikaani, hänestä saa olla kyllä ylpeä, kun noin nätin oppilaan on saanut hurmattua. Ehkä jätän heidät nyt kaksin tänne ja jatkan matkaani*, meripihkasilmä ajatteli, tietenkin keksien kaiken itse päästään.
"Pyydän anteeksi, että keskeytin teidät ja teidän hetkenne", Kultakuiske naukui kaksikolle ja heilautti häntäänsä huvittuneena. Hän silmäili molempia oppilaita pitkään ja päästi lyhyehkön kehräyksen suustaan. He sopivat niin hyvin toisilleen! Kuningatar kuitenkin havahtui omasta haavemaailmastaan kollin kysyessä emoltaan kysymyksen liittyen Puroklaanin leiriin jääneisiin Kotkapentuun, Kuplapentuun ja Räntäpentuun.
"Päätin lähteä pienelle kävelylle, kyllä me kuningattaretkin tarvitsemme joskus omaa aikaa", naaras vastasi lempeästi. Harmaaruskea kissa loi naarasoppilaaseen lämpimän katseen, ennen kuin nousi ylös ja pudisteli hiukan turkkiaan.
"Tummatassu, minulla olisi sinulle asiaa. Tulisitko illalla juttelemaan kanssani?" meripihkasilmä kysyi harmaalaikukkaalta kissalta ja alkoi tekemään lähtöä. Eihän hän nyt haluaisi häiritä nuorta paria! Kuitenkin Kultakuiske kääntyi vielä katsomaan Tummatassua ja iski pojalleen silmää, kadoten tämän jälkeen samaan pusikkoon mistä olikin tullut.

//Kirjoitinpas nyt lyhyen tarinan! Toivottavasti Tikru saat edes jonkinäköistä sisältöä tästä omaan tarinaasi! "^.^

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

10.05.2018 07:41
Menin takaisin sammalvuoteelleni. Minua ei kuitenkaan nukuttanut. Ajattelin kaikkia sotureita ja oppilaita. Ovatko he onnellisia? Tuleeko minusta onnellinen parantajana ilman kumppania ja pentuja? Onko kohtaloni olla parantaja? On niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia. ”Haluaisin tavata Tähtiklaanin”, mutisin väsyneenä. En vain saa unta. ”Jos en nukahda, en voi nähdä Tähtiklaania!” sanoin turhautuneena ja vaivuin viimein uneen.

Vastaus:

Pieni oppilas ja niin suuria kysymyksiä... Saat 3kp:ta.

- Jezkebel

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.05.2018 13:14
//Anteeksi liian lyhyt tarina

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.05.2018 13:13
Yhtäkkiä muistin että olikin yö. Kiirehdin Tammiturkin vuoteelle. ”Anteeksi. Anteeksi että herätin sinut yöllä”, sanoin hiljaa Tammiturkille.

//Jatkoinkin itse

Nimi: Lehtitassu-Kuutamoklaani

09.05.2018 13:07
Katselin parantajan pesää ymmyrkäisenä. Tammiturkki on ollut minulle mukava vähäisen oppilasaikani ajan. Katselin yrttejä ja mietin kuinka oppisin muistamaan ne kaikki ja parantamaan sairauksia. ”En opi ikinä!” huudahdin kovaan ääneen.

//Jatkoa?

Vastaus:

Yhteensä saat tarinoista 2 kp:ta. Tarinoiden on kuitenkin tulevaisuudessa oltava vähintään sen viisi riviä pitkiä, mutta annan tämän nyt mennä tämän kerran.

- Jezkebel

Nimi: Tikru

26.04.2018 08:57
//Ja tohon et jatkaisitko Meikäläinen? :)

Nimi: Syreenikukka - Kuutamoklaani

26.04.2018 08:56
He seisoivat Tiikerisydämen kanssa piikkihernetunnelilla ja ajattelivat juuri lähteä metsään saalistamaan mitä juuri äsken Tiikerisydän oli ehdottanut. Kaiken pilasi Oksakatse joka änkeytyi heidän seuraansa.
"Hei, Syreenikukka ja Tiikerisydän", kolli tervehti ja pieni häivähdys inhaa kuului hänen nimen kohdalla.
Syreenikukka mumisi heipat veljelleen, kun taas hänen ystävänsä tervehti oikein iloisin mielin.
Ei kai Tiikerisydän nähnyt mitään hieman liikaa Oksakatseessa?
"Olette näköjään lähdössä metsästämään", kolli päätteli. "Saanko tulla mukaan?"
"Et me pärjäämme oikein loistavasti kahdestaan!" hänb ilmoitti napakasti ja mulkaisi kollia ruskeaoransseilla silmillään, johon kolli vastasi yhtä töykeästi.
Sitten hän käänsi katseensa Tiikerisydämeen joka näytti pohtivanm asiaa todellakin. Niin mietteliäältä ja hieman kärsivältä tuo ruskea raidallinen naaras näytti.
"Mikä ettei, lisävoimat ovat aina tarpeen."
Syreenikukka simposi hämmentyneen katseensa ystäväänsä joka vastasi hieman nolostuneena lapojaan kohauttaen. Hän käänsi katseensa hitaasti veljeensä joka virnisti hänelle omahyväisesti.
"Tota, minne mennään?" Tiikerisydän kysyi ja näytti heti katuvalta.
"Varmaan metsään!" Syreenikukka tuhahti ärsyyntyneenä ja lampsi ulos leiristä piikkihernetunnelin kautta.
Hän kuuli pienen huokaisun takanaan ja sitten askeleita, kyllä kaksikko ainakin seurasi häntä.
Puiden oksista tipahtehteli lehtiä maahan sekä mustanj soturin niskaan ja turkkiin, joka aiheutti sen, että hän pudisteli turkkiaan miltein joka sekuntti.
Häntä ärsytti, puistatti se, että Tiikerisydän oli päästänyt Oksakatseen heidän mukaansa, vaikka naaras tiesi kuinka paljon hän vihasi veljiään. Hän oli myös itselleen vihainen., että oli mennyt tiuskaisemaan Tiikerisydämelle, ei se tuntunut kivalle...
Hän kulki partion etunenässä ja kulkikin niin kovalla vauhdilla ettei Tiikerisydän häntä kiinni saanut. Oli naaras monestikkin yrittänyt tulla juttelemaan tai hänen vierelleen, mutta hän oli torjunut jokaisen yrityksen.

Vastaus:

Tarinasta tulee 12 kokkaretta.

- Jezkebel

©2018 Saniaiskanjoni v1.2 - suntuubi.com